torstai 30. tammikuuta 2014

Unkarin Civil Radiota uhkaa lakkauttaminen

Unkari, joka on ollut yhteisömedia mallimaa  Itä-Euroopassa, on viime vuosina kokenut oikeistohallituksen yhteisömediaan kohdistaman vainon. Vuoden  2010 medialaki ja yhdistyslaki muuttivat maan mediamaiseman. Sen jälkeen useimmat yhteisöradiot ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. joko siksi että eivät täytä medialain määräyksiä,tai siksi, että eivät ole enää saaneet julkista tukea.

Vuonna 1993 perustettu Civil Radio, jonka tavoitteena on ollut kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Radiossa toimii noin 150  vapaaehtoista, ja se on lähettänyt ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Asemaa on rahoitettu erilaisten hankerahoituksien ja lahjoituksien avulla.

Maan hallitus on entisestään kiristänyt kansalaisjärjestöjen toimintaa, ja siksi  nyt on ryhdytty kampanjoimaan Civil Radion puolesta.


Lisätietoja:

http://sos.civilradio.org/en/

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kaupallinen media on tukensa ansainnut?


Suomen viestintäpolitiikka on ylipäätään aivan ajopuutoimintaa, joka pohjautuu siihen, että media on bisnestä ja tekniikkaa, paitsi sitten kun viestintäyhtiöillä alkaa mennä huonosti, niin sitten alkavat julkiset tuet juosta "yleisen edun" nimissä.

Kun muualla Euroopassa, kuten Alankomaissa ja Tanskassa lähdettiin 1970-luvulta lähtien selvästi siitä, että tunnustetaan ja tuetaan ei-kaupallista kansalaismediaa, niin Suomessa  on  kyllä pitkä perinne ns. mielipide- ja kulttuurilehtien tunnustamisessa ja tukemisessa, mutta sähköisellä puolella tunnustamista ja tukemista ei ole saatu aikaiseksi, vaikka EU:kin kehottaa jäsenmaitaan laillistamaan yhteisömedian. 1980-luvulla ensin myönnettiin epäkaupallisia radiolupia mainoskieltoineen, mutta ei tukea. Yhteisötelevisiot puolestaan syntyivät 1970-luvulla ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja kokeiluja oli  1980-luvulla mm. Turussa Kylä-TV ja myöhemmin pidempiaikainen teekkaritelevisio Otaniemessä. 1990-luvulla kaikista radioista tuli  lupakäytännössä kaupallisia, joten mitään tarvetta ei valtiovallan mielestä ollut yhteisömediatuelle. Perustelu kaikkien lupien muuttamiseksi kaupallisiksi oli kuulema EU, mikä on ollut aikamoista  EU-potaskaa, koska keskeisissä EU-maissa, kuten Ranska ja Hollanti yhteisöradiot ovat olleet tunnustettuja jo 1970-luvulta.

Tanskassa ja Hollannissa ymmärrettiin, se etteivät paikalliset radiot ja televisiot voi olla kaupallisesti kovin kannattavia ja siksi kaupalliset luvat myönnettiin alunperinkin alueellisina. Suomessa ollaan ajauduttu siihen, että kaikki kaupalliset paikallistelevisiot ovat lopettaneet toimintansa ja kaupalliset radiot ovat ketjuuntuneet "alueellisiksi".

Viimeinen niitti tälle  älyvapaalle ajopuuviestintäpolitiikalle oli digi-digi-sekoilu, jolla saatiin aikaiseksi jo valmiiksi vanhentunutta ja keskeneräistä tekniikkaa edustava DVB-digitelevisio. Yle myi verkkoyhtiö Digitan ulkomaalaisille, saatiin lisää huonolaatuisia kanavia surkealla sisällöllä ja kansa joutui ostamaan laitteita, joita laitetaan ihmiset ostamaan kohta taas uudestaan, kun siirrytään lähivuosina DVB2-standardiin, joka mahdollistaa teräväpiirtolaadun (HD).  Suomalaiset eivät saaneet, eivätkä tule saamaan mitään vuorovaikutteista superdigitelevisiota, niin kuin  digi-huumassa aikoinaan luvattiin.

Digi-kuume on ollut kaupallisessa mediassa yhtä innokasta. Lehdistössä laitettiin nettisivustoja ja -palveluja pystyyn ja sitten ihmeteltiin, miksi kansa lukee lehtensä netistä. Ja nyt sitten itketään, että menee niin huonosti, että  pitäisi saada lehdistötukea useampia kymmeniä miljoonia euroa vuodessa.  Kyllähän yrittäjäriskiin kuuluu se, että pitää pystyä arvioimaan  liiketoimintaympäristön muutokset. Sekä Alma Media että Sanoma ovat tahkonneet rahaa pilvin pimein viimeisten vuosikymmenten  aikana, mutta tulevaisuutta ei ole pystytty näkemään. TEKES on jakanut näille firmoille rahaa digi-digi-hankkeisiin, mutta silti aletaan olemaan kuralla.

Demariministeri Viitanen laittoi demariviestintäekspertin Tuomas  Harpfin selvittämään  lehdistötukea. Tiettävästi kaupalliselle medialle on tulossa usean kymmenen miljoonan tuet.

Jos Viitanen toimisi samalla tarmolla kansalaismedian suhteen, olisi Suomessa yhteisömedia jo lailla tunnustettu ja sille olisi luotu oma tukijärjestelmä.

Näyttää  olevan niin, että Suomessa vain kaupallinen media on tukensa ansainnut.

torstai 2. tammikuuta 2014

Tanskan yhteisömediatuki vuonna 2014 liki 6 miljoonaa euroa

 Tanskan Radio- ja TV-virasto on myöntänyt vuodeksi 2014 17,5 miljoonaa Tanskan kruunua (2,35  miljoonaa euroa) 175:lle järjestölle, jotka tuottavat ei-kaupallista radio-ohjelmaa yhteisöradioissa. Suurin myönnetty summa oli  noin 100 000 DEK ( 14 000 euroa). Tukisummat pohjautuvat tuotettuun ohjelmamäärään ja ohjelman tukihinnaksi on määritelty on 135, 08 DEK (18,11 €) per tunti.

Kokonaisuudessaan yhteisömediasektorille myönnettiin 43,8 miljoonaa  Tanskan kruunua (5,87 miljoonaa euroa), josta 40 % radioille ja 60 % televisioille. Tuki rahoitetaan  julkisen palvelun medialupamaksulla.


Lähde:

http://www.cmfe.eu/news/228-state-funding-2-35-million-euro-for-danish-community-radio

lauantai 30. marraskuuta 2013

AMARCin kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Maailman yhteisöradioliiton, AMARCin naisverkosto (Women's International Network of the World Association of Community Radio Broadcasters, AMARC-WIN) aloitti 25. marraskuuta 2013 16 päivän kampanjan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa  vastaan “From Peace in the Home to Peace in the World: Let’s Challenge Militarism and End Violence against Women!” ( Rauhaa kotiin ja maailmaan: haastetaan militarismi ja naisiin kohdistuva väkivalta). Kampanja kestää kansainväliseen ihmisoikeuspäivään 10.12. asti.
 
 Kampanjassa korostetaan tietoisuutta sukupuoliperusteisesta väkivallasta ja militarismista sekä myös sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien  puolesta kamppailun yhteyttää väkivaltaan.
AMARCin kampanjan nettisivustolta voi ladata podcasteja englanniksi ja espanjaksi


Aiheina mm. alkuperäiskansanaisiin kohdistuva väkivalta, Myamarin naisten kamppailusta,  naisten kivityksistä Iranissa,  tunisialaisen naisbloggerin tarinoita, sotilaiden harrastamasta seksuaalisesta väkivallasta.

Podcasteja tulee sivustolle lisää aina 10.12. asti.


esim.

16 days 2013 Podcast


Survivors Take Action


Description: 
On December 13, 2012, UN Women presented a Survivors Forum - a speakout by five women who experienced violence and became activists. Heard are: Kristin Hetle of Norway, director of Strategic Partnerships for UN Women; Antonyia Parvanova, European Parliament member from Bulgaria, moderator; Maria da Penha, Brazil; Mayerlis Angarita, Colombia; Sacide Akkaya, Turkey; Cathy Eatock, Australia; Autumn Burris, USA.
Organization: 
WINGS
Country: 
Canada
English | 28:42 | 40Mb



Lisätietoja (englanniksi): http://www2.amarc.org/?q=node/1526





sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Keskustelua radiosta ja hieman myös yhteisöradiosta

 Ei-kaupallinen yhteisöradio on paljon vanhempi kuin luulemmekaan, sillä 90 vuotta sitten Tampereella aloitti toimintansa Tampereen Puhelinosuuskunnan talon ullakolla  toimintansa radioasema:

" Radioaseman ympärille perustettiin myös Tampereen Radioyhdistys, josta tuli uuden radioaseman omistaja keväällä 1924. Radioyhdistyksen hallituksessa oli mukana keskeisiä tamperelaisia vaikuttajia kuten sähkölaitoksen johtaja J.A. Simola ja varatuomari Yrjö Raevuori. Vuoden 1927 radiolain muutokseen asti Tampereen radioyhdistys myi myös radiolupia asemansa kuuntelua varten."

Tampere Suomen radiotoiminnan urauurtajana

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/liikkuminen/1918-40/radio.htm 

Radiopioneerit tamperelaisella ullakolla

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/radiopioneerit_tamperelaisella_ullakolla_97048.html#media=98227



 Radio Yle 1:n talousohjelmassa "Mikä maksaa?" keskusteltiin  1.11. 2013 radiotoiminnasta ja hieman yhteisöradioista. Tampereen yliopiston tutkija Marko Ala-Fossi selvitteli ohjelman insertissä yhteisöradiotoimintaa, mutta studiossa
istuvat kaupallisten medioiden edustajat eivät näyttäneet olleenkaan ymmärtävän, mistä yhteisöradiossa on kyse.

 Yhteisöradio ei kilpaile kaupallisten kanavien kanssa, koska se tuottaa ei-kaupallista sisältöä. Kaupallisissa radioissa tuskin lähetetään somalinkielisiä uutisia, soitetaan 10 minuutin freejatsikappaleita  tai pidetään poliittisia puheita tai yhteiskunnallisia ruohonjuuritason keskusteluja. Yhteisöradio nimenomaan täydentää mediakenttää, edistää demokratia ja kansalaisten ilmaisunvapautta. Kaupallinen media on bisnestä, joka tuottaa siinä sivussa meille uutisia ja muuta ihmeteltävää sekä mainostajille myytäviä kuluttajia.

Sanoma-konsernissa ei ole oltu yhtään huolestuttaneita  miljoonan euron vuotuisesta mielipidelehtituesta, vaikka nimenomaan sen printtimedia on vaikeuksissa.  Sanomakin on sitä julkista tukea saanut viime vuosina mm. Tekesistä.

Yhteisömedian tunnustaminen  saattaisi nimenomaan piristää nuutunutta media-alaa – myös kaupallisia medioita, koska se herättäisi ihmisten mielenkiintoa radiota ja televisiota kohtaan.


Mikä maksaa?

Mikä maksaa? Radioaalloilla kohti rikkauksia. Onko radiobisnes hyvä bisnes?

54 min

maanantai 30. syyskuuta 2013

Euroopan yhteisömedian kartoitus


Euroopan yhteisömediafoorumi, Community Media Forum Europe (CMFE) on julkaissut  selvityksen yhteisömediasta Euroopassa. Kartoitus perustuu 49:n maan viestintäviranomaisten ja yhteisömediajärjestöjen tietoihin vuonna 2012.

Viime vuonna Euroopassa toimi 2237 yhteisöradio-  ja 521 yhteisötelevisioasemaa, joista suurin osa  Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Ranska, Hollanti, Italia, Englanti, Tanska, Espanja,  Saksa ja Ruotsi. Vain 122 radio- ja 9 televisiokanavaa lähettää ohjelmaa EU:n ulkopuolella.

Vain 17:ssa  valtiossa yhteisömediaa säännellään medialainsäädännössä. Joissakin maissa, kuten Itävalta, Tanska, Saksa, Irlanti ja Hollanti,  kolmannen sektorin mediaa tuetaan erillisellä yhteisömediatuella. 

Selvityksen mukaan Suomessa toimii 5 yhteisöradiota ja 14 yhteisötelevisiota. Televisioiden määrä lienee  hieman epäselvää, koska suomenruotsalaisia  pieniä kaapelitelevisioita toimii satunnaisesti Pohjanmaalla, eivätkä ne tarvitse omissa verkoissaan lupia.

Syyskuussa 2013 CMFE julkaisi yhteisömedian rankinglistan Euroopassa.
Listauksessa oli arvioitu yhteisömedian määrää, sääntelyä,  valtion tukipolitiikkaa,  teknisiä valmiuksia ja yleistä kehitystä alalla.

Tässä selvityksessä Suomi oli arvioitu keskimääräistä paremmaksi, suhteellisen laajan yhteisötelevisiosektorin ja teknisten valmiuksien vuoksi. Maassa kuitenkin toimii  myös yhteisöradioita, vaikkakin kaupallisin toimiluvin.  Projektiavustuksiakin on tarjolla, mutta ei pysyvämpää toiminta-avustusta.


Parhaimmiksi kolmannen sektorin mediamaiksi arvioitiin Norja, Tanska, Hollanti, Itävalta,  Ruotsi ja Saksa. Suomen sijoitus listalla oli yhdeksäs, heti Irlannin ja Iso-Britannian jälkeen.  Kymmenen sijan jakoivat Sveitsi ja Ranska.  Vaikka Ranska on yhteisöradioiden suurvalta, siellä ei yhteisötelevisio kukoista.


Lisätietoja:


 http://www.epra.org/news_items/cmfe-publishes-first-mapping-of-community-media-in-europe#sthash.ydrCYJZC.dpuf

http://cmfe.eu/60-uncategorised/206-first-country-ranking-of-community-media
On 22 October 2012, the Community Media Forum Europe (CMFE), an international non-profit organisation which provides a common platform for networks, national federations and projects active in the "third media" sector, unveiled the outcome of its mapping exercise of community radio and television in Europe.
The mapping is based on a survey targeting 49 countries which was circulated to regulatory authorities members of the EPRA and to national federations in 2012.
As of January 2012, there were 2237 community radio stations and 521 community television stations in Europe. Most stations are located in EU Member States, especially in France, Netherlands, Italy, United Kingdom, Denmark, Spain, Germany and Sweden. Only 122 radio and 9 television stations are located in countries outside the EU.
In 17 countries (including four non-EU countries) the community media sector is regulated in the media law and enjoys recognition as such. In some European countries, such as Austria, Denmark, Germany, Ireland and the Netherlands, the community media sector is supported by government funding.
The CMFE Mapping & Rating workgroup will now proceed with the rating of each European country in order to enhance further development of community radio and television in all 49 European countries.
- See more at: http://www.epra.org/news_items/cmfe-publishes-first-mapping-of-community-media-in-europe#sthash.ydrCYJZC.dpuf
On 22 October 2012, the Community Media Forum Europe (CMFE), an international non-profit organisation which provides a common platform for networks, national federations and projects active in the "third media" sector, unveiled the outcome of its mapping exercise of community radio and television in Europe.
The mapping is based on a survey targeting 49 countries which was circulated to regulatory authorities members of the EPRA and to national federations in 2012.
As of January 2012, there were 2237 community radio stations and 521 community television stations in Europe. Most stations are located in EU Member States, especially in France, Netherlands, Italy, United Kingdom, Denmark, Spain, Germany and Sweden. Only 122 radio and 9 television stations are located in countries outside the EU.
In 17 countries (including four non-EU countries) the community media sector is regulated in the media law and enjoys recognition as such. In some European countries, such as Austria, Denmark, Germany, Ireland and the Netherlands, the community media sector is supported by government funding.
The CMFE Mapping & Rating workgroup will now proceed with the rating of each European country in order to enhance further development of community radio and television in all 49 European countries.
- See more at: http://www.epra.org/news_items/cmfe-publishes-first-mapping-of-community-media-in-europe#sthash.ydrCYJZC.dpuf

torstai 12. syyskuuta 2013

YHTEISÖMEDIA – kolmannen sektorin viestintää -keskustelutilaisuus





YHTEISÖMEDIA – kolmannen sektorin viestintää -keskustelutilaisuus
tiistaina 24.9. klo 16-18, Lasipalatsin kohtaamispaikalla
Mannerheimintie 22-24, 2. krs

Moni luulee yhteisömedian tarkoittavan ns. sosiaalista mediaa, mutta yhteisömedia (engl. community media) on kuitenkin paljon vanhempi käsite, eikä se tarkoita villiä keskustelua tai narsistista narinaa netissä, vaan journalis­tisin perustein tuotettua ei-kaupallista kansalaisviestintää, ennen kaikkea pai­kallisia radioita ja televi­sioita sekä yhä useammin nettimedioita.

Yhteisömedian voidaan katsoa alkaneen Amerikoista toisen maailmansodan jälkeen, Latinalaisessa Ameri­kassa katolisen kirkon syrjäisten maaseutujen campesinojen ja intiaanien sivistys- ja aktivointi­projekteina sekä Pohjois-Amerikassa itsenäisten, usein radikaalien ryhmien omina radiohankkeina – kuten Kalifornian aseistakieltäytyjien Pacifica-säätiön vuonna 1949 perustama KPFA-radio.

Suomessakin yhteisömedia on toiminut jo yli 40 vuotta, vaikkei sitä ole lainsäädännössä tunnustettu, eikä sitä juuri tunneta maassamme. Kansalaisasemat aloittivat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jo vuonna 1972 – ensimmäi­senä uusikaarlepyyläinen lähitelevisio NY-TV. Suomenruotsalaiset lähitele­visiot (ruots. närtelevi­sion) ovat suo­malainen erikoisuus kansalaismedian sektorilla. Suomenkielisistä asemista aloittivat ensimmäi­sinä 1980-luvulla Ota-TV, Helsingin lähiradio ja torniolainen Radio Pro. Uudempi pääkaupunkiseudun toimija on ns. open chan­nel (avoin kanava) -järjestelmällä toimiva Stadi-TV. Vaikka Europarlamentti kehotti jäsenvaltioitaan jo vuonna 2008 tunnustamaan kansa­laismedian lainsäädännössään, se ei ole saanut Suomessa mitään vastakaikua.

Kansalaisviestimet edustavat kolmannen sektorin mediaa, joka on tyypillisesti antanut äänen äänettö­mille: naisil­le, nuorille, senioreille, työttömille, alkuperäiskansoille, maahanmuuttajille, ammattiyhdistys- ja ympäristöliikkeel­le, ihmisoikeus- ja kansalaisaktiiveille, alakulttuuriryhmille, uskonnollisille, seksuaalisille ja kulttuuri­sille vähem­mistöille, mielenterveyskuntoutujille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille, päihdeongelmaisille ja (va­pautuville) van­geille...Myös yliopisto-, kampus- ja opiskelijaviestimet ovat tyypillisiä yhteisömedioita. Muissa Pohjoismaissa myös poliittiset puolueet tuottavat ohjelmaa lähiradioissa.


OHJELMA


Yhteisömedia – Mitä se on?
Tietokirjailija, toimittaja Maarit Nermes

Miten Helsingin lähiradio on selviytynyt 25 vuotta?
Päätoimittaja Seppo Julin, Kansan Radioliitto / Helsingin lähiradio


Keskustelua


Tervetuloa !


Tilaisuuden lopussa on mahdollisuus ostaa ensimmäinen suomenkielinen yhteisömediakirja edulliseen hintaan: Nermes Maarit. Yhteisömedia. Yli 40 vuotta kansalaisviestintää Suomessakin. ISBN: 978-952-7018-00-2. Nomerta Kustannus Oy. Turku 2013.

Yhteisömediablogi: http://yhteisomedia.blogspot.fi/

Nomerta Kustannus Oy http://www.nomerta.net