Yhteisöradio on ensimmäinen oikeasti sosiaalinen media

Radio ja varsinkin yhteisöjen tukeen ja kansalaisjournalismiin sekä osallistumiseen perustuva yhteisöradio on mainio alusta julkiselle keskustelulle. Esimerkiksi Radio Bundelkhand keskisessä Intiassa, Madhya Pardeshin osavaltiossa palvelee alueen maanviljelijöitä. Maailmanlaajuisesti radio on ehdottomasti vaikuttavin tiedotusväline ja todellinen sosiaalinen media. East Anglian yliopiston lehtorin Martin Scottin mukaan radion sosiaalinen puoli aliarvioidaan usein.

Jos päätöksenteko halutaan läpinäkyväksi, jos halutaan monenlaisten näkökulmien vaikuttavan päätöksentekoon, jos halutaan aktivoida heikossa asemassa olevia osallistumaan poliittisiin prosesseihin, silloin osallistava viestintä on olennaista. Yhteisöradio yleensä toteuttaa demokratian ja osallistamisen missiota.

Viime vuosina kun yhä useampi on yhteydessä internetiin, on hämärtynyt radion tärkeä rooli miljardeille ihmisille, erityisesti kehittyvissä maissa. Noin 75 %:lla kehittyvien maiden kansalaisista on mahdollisuus kuunnella radiota, mutta vain 40 %:lla on pääsy verkkomaailmaan. Radio on edullinen tapa välittää tietoa. Yhteisöradion ohjelmia on mahdollista tuottaa pienilläkin vähemmistökielillä ja eri murteilla. Myös lukutaidottomat ymmärtävät puhuttua sanaa ja näkövammaiset voivat kuunnella. Radio pystyy yleensä tavoittamaan myös kaukaisilla seuduilla asuvat.

Yhteisöradion voimasta kertoo se, että esimerkiksi Suomessa yhteisömediaa ei ole määritelty viestintälainsäädännössä eikä sille on tarjolla tukea – toisin kuin kaupalliselle medialle. Monissa valtioissa, erityisesti ns. kehittyvissä maissa ja epädemokraattiset tuulet kohdanneissa Euroopan maissa, kuten Puolassa ja Unkarissa, yhteisöradiot yritetään saada pois radioaalloilta.

Esimerkiksi El Salvadorissa Izcanalin yhteisöradio ja -televisio on joutunut hallituksen tukahduttamistoimenpiteiden kohteeksi. Vaikka viimeksi maaliskuussa 2016 uudistettu medialaki tunnustaa yhteisömedian ja muut ei-kaupalliset radiot ja televisiot, on taajuuksien jakaminen jäänyt puolitiehen. Voimassa oleva huutokauppamenetelmä tekee mahdottomaksi ei-kaupallisten kanavien, kuten yhteisömedian saada taajuuksia. Yhteisöradiot onnistuivat väkikäsien kautta varaamaan itselleen FM-taajuuksia vuonna 2008. Izcanalin yhteisötelevisio toimii kaapeliverkossa. Vuonna 2015 El Salvadorin korkein oikeus linjasi, että yhteisömediaa varten pitäisi olla muita taajuudenjakoperusteita kuin huutokauppa. Tilanne maassa on kuitenkin epäselvä. Taajuuksia on ollut tapana jakaa myös korruptiivisin perustein johtavien poliitikkojen tutuille.

Yhteisöradion sivistyksellisestä voimasta kertoo esimerkiksi se, että Nigerian konfliktin pakolaisiksi ajamille lapsille on tarjolla koulutusta radion välityksellä. Islamistisen Boko Haram on tuhonnut kyliä ja kylvänyt pelkoa 1,3 miljoonan lapsen elämään. YK:n lastenapujärjestö Unicef on aloittanut radiohankkeen kouluttaakseen Lake Chad alueen lapsia. Hanketta tukee Euroopan unioni sekä Kamerunin ja Nigerin hallitukset. Opetusohjelmat on tuotettu eri ikäisiä lapsia varten ranskaksi ja paikallisilla kielillä, kuten kanouri, fulfulde ja hausa. Opetussuunnitelma pitää sisällään myös lastensuojeluasiaa, kuten psykososiaalista tukea, opettajien ohjaamista auttamaan lapsia jakamaan kokemuksiaan ja voittamaan pelkojaan.

Yhteisöradiolla on globaalisti tunnustettu asema. YK-järjestöt Unesco ja Unicef ovat tukeneet yhteisömediaa kehittyvissä maissa osana yhteisöjen täysivaltaistamista, demokratian ja ihmisoikeuksien sekä pienyrittäjyyden edistämistä. Euroopan unioni on tunnustanut, kansalaismedian / yhteisömedian olennaiseksi osaksi eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja median monimuotoisuutta. Suomi sen sijaan haraa viestintäpolitiikassaan EU:n linjauksia ja pohjoismaista mediapolitiikkaa vastaan. #suomi100

Lähteitä:

Radio: the Original Social Media

By Lyndal Rowlands. IPS Feb 13 2017.

http://www.ipsnews.net/2017/02/radio-the-original-social-media/

Community Stations Fight for Frequencies in El Salvador

By Edgardo Ayala. IPS Feb 27 2017.

http://www.ipsnews.net/2017/02/community-stations-fight-for-frequencies-in-el-salvador/

Educating Children One Radio Wave at a Time

By Tharanga Yakupitiyage. IPS Jul 19 2017.

http://www.ipsnews.net/2017/07/educating-children-one-radio-wave-time/

MUUALLA MAAILMASSA USKOTAAN YHTEISÖMEDIAAN Suomessa ei edes yhteisöradiolupia

Brasilialainen toimittaja Carlos Castillo johtaa media-alan kehitystä analysoivaa Observatorio da Imprensa -sivustoa. Hän uskoo paikallislehtien ja yhteisömedian merkityksen lisääntymiseen.Internet on niin täynnä tekstejä ja kuvia, että yleisö alkaa menettää kiinnostuksensa, mikä vähentää ilmoitustuloja. Castillon mukaan netin merkitys ansaintatapana vähenee, ja se muuttuu tulevaisuudessa yksilön ja yhteisön välisen vuorovaikutuksen välineeksi.

Brasilia tunnustaa ja tukee yhteisömediaa. YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon mukaan on kuitenkin tarvetta parantaa tulevien toimittajien koulutusta erityisesti yhteismediassa, jotta ihmisoikeusasioita pystytään käsittelemään kattavasti.

Suomessa on keskusteltu yhteisöradioluvista monta vuotta ja kaikki muut alan toimijat paitsi liikenne- ja viestintäministeriö kannattavat yhteisöradiolupia. Kaupallisten radioiden ja julkisen palvelun sekä yhteisöradion edustajat haluaisivat alalle selvyyttä eri lupien myötä. Nykyisin yhteisöradiot joutuvat toimimaa kaupallisilla tai rajoitetuilla määräaikaisilla luvilla.

Suomen LVM vain jatkaa jupinaansa media kilpailukyvystä ja digitalisaatiosta. Euroopan unionin kehotus monipuolistaa mediamaisemaa yhteisömedialla kaikuu ministeriössä kuuroille korville. Kansalaisten viestinnälliset oikeudet ovat ministeriön media-asiantuntijoille aivan tuntematon asia.

Lähteitä:

Paikallisuus nousee Brasilian mediassa

IPS-Journalistiliitto 8.08.2017

http://journalistiliitto.fi/fi/paikallisuus-nousee-brasilian-mediassa/

Media Development in Brazil

http://www.unesco.org/new/en/brasilia/communication-and-information/freedom-of-expression/media-development/

Yhdysvaltalainen mediasäätiö tukee Afrikan yhteisömediaa

Mediabisnesmies ja New Yorkin entinen pormestari Michael R. Bloomberg perusti vuonna 2014 Bloomberg Media Initiative African, Bloombergin Afrikan media-aloitteen. Rahaston tavoitteena on tarjota koulutusta talousjournalismin edistämiseksi, liiketoimintajournalismin ja taloudellisen tiedon edistämiseksi Afrikassa. Tällä pyritään parantamaan avoimuutta, hyvää hallintoa, investointeja ja taloudellista kasvua.

Bloombergin säätiö perusti myöhemmin yhdessä Fordin säätiön (Ford Foundation) kanssa yhteisömediarahaston, Community Media Fundin, CMF:n edistämään kansalaisten pääsyä olennaiseen tietoon. Tavoitteena on tukea taloudellista ja inhimillistä kehitystä paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti sekä yhteisömediaa ja yhteisöjournalismia.

CMF tukee Kenian,Nigerian ja Etelä-Afrikan yhteisömediaa. Välittäjänä toimii Hivos-järjestön Itä-Afrikan toimisto. Säätiö rahoittaa tänä vuonna hankkeita, joilla edistetään avoimuutta ja hyvää hallintoa ja vähemmän onnekkaiden tai marginalisoituneiden yhteisöjen taloudellista lukutaitoa. Rahoitettavat projekti antavat eväitä ns. kansalaisreporttereille, jotka luovat uudenlaista kansalaisjournalismia. Lisäksi säätiö tukee uusien mediasisältöjen ja datan, kuten terveys- ja koulutustietojen, saattamista julkiseen käyttöön.

Bloomberg on suuri taloustietotoimisto, jonka perustajan, Michael Bloombergin säätiö siis tukee yhteisömediaa ja kansalaisjournalismia Afrikassa. Suomessa valtamedia, Yleisradiota myöden, on suhtautunut äärimmäisen kielteisesti yhteisömediaan, jonka se katsoo vaarantavan ”vakavasti otettavan” ja ”ammattimaisen” journalismin. Samaan aikaan yhteisömediaa inhoavat ammattitoimittajat hikoilevat sosiaalisen median villien huhujen ja netin valemedioiden kanssa. Heidän näyttää olevan todella vaikeaa ymmärtää, että toimitettu ei-kaupallinen yhteisömedia, jossa kansalaisia koulutetaan kriittisen journalismiin ja journalististen ohjeiden noudattamiseen, on nimenomaan heidän kumppaninsa ja kannustajansa parempaan journalismiin. Mutta ongelma taitaakin olla se, ettei parempaa ja monipuolisempaan journalismia haluta.

Yleisradio on ollut mukana Mogadishun television kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena ei ole yhteisömedia vaan yleisradiotyyppinen toiminta. Ulkoasianministeriö on ymmärtänyt yhteisömedian merkityksen demokratian ja kehityksen edistäjänä. Liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes ymmärretä, mitä on viestintä tai viestintäpolitiikka, koska kaikki on oligarkki- ja kaveribisnestä ja teknologiaa. Liikemiehet näyttävät ymmärtävän paremmin, mikä merkitys yhteisömedialla ja kansalaisjournalismilla on demokratian ja kehityksen edistämisessä sekä välillisesti liiketoimintamahdollisuuksien parantumisessa.

ps. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei ole laillistanut ei-kaupallista yhteisömediaa. Suomessa ei ole mahdollista hakea edes yhteisöradiolupia, vaikka siitä vallitsi jo muutama vuosi sitten yksimielisyys kaupallisten toimijoiden, Yleisradion ja kaupallisten lupien voimin vaivoin toimivien yhteisöradioiden kesken.

Lähteitä:

Call for Proposals: Community Media Fund 2017

https://scholarshipsandopportunities.wordpress.com/2017/05/03/call-for-proposals-community-media-fund-2017/

https://issuu.com/bloomberglp/docs/690167936_bmia_brochure_issuu?e=23500664/37310468

Community Media Fund. Request for Proposals 2017/2018. https://www.hivos.org/sites/default/files/community_media_fund_rfp_document_-_revised_21apr2017.pdf

Michael R. Bloomberg Launches Bloomberg Media Initiative Africa. Lehdistötiedote.

https://www.bmia.org/

MICHAEL R. BLOOMBERG LAUNCHES BLOOMBERG MEDIA INITIATIVE AFRICA

Bloomberg announces $10 million commitment to support pan-African business and financial journalism and advance transparency, accountability and governance on the continent .February 3,

2014. 

https://www.bbhub.io/classic/sites/11/2014/07/BMIA-Feb-2014-Press-Release.pdf

Suomi, sananvapaus ja yhteisömedia

Kuten tunnettua Suomen liikenne- ja viestintäministeriön mukaan viestintä on vain teknologiaa ja liiketoimintaa. Viimeksi asia vahvistettiin kaikkien alojen asiantuntijan, ex-pääministeri Esko Aho (kesk.) ministeriölle laatimassa digiliikenne & viestintä -raportissa jossa telekommunikaatio merkitsee viestintää ja henkilöautoilu liikennettä.

Muualla maailmassa, Pohjoismaissa ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Unescossa, Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa arvostetaan ei-kaupallista kansalaismediaa monimuotoisuuden, moniarvoisuuden ja sananvapauden edistäjänä. Siksi yhteisömediaa halutaan tukea sekä kehittyvissä maissa että länsimaissa.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan ”Kansalaismedia Euroopassa” (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä. Päätöslauselmassa todetaan, ”että markkinoihin ja teknologiaan liittyvä kehitys voi sääntelemättömänä johtaa kaupallisten tiedotusvälineiden alalla vaarallisiin keskittymiin ja vaarantaa moniarvoisuuden, demokratian ja kulttuurisen monimuotoisuuden”. Parlamentti ”pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina”.

”Euroopan parlamentti huomauttaa, että kansalaismedian pitää olla laadukasta voidakseen hyödyntää mahdollisuutensa ja korostaa, että ilman asianmukaista rahoitusta hyvä laatu ei ole mahdollinen; huomauttaa, että kansalaismedian taloudelliset varat vaihtelevat paljon mutta ovat yleensä melko niukat ja myöntää, että lisärahoitus ja digitaaliset mukautukset voisivat antaa kansalaismedialle mahdollisuuden laajentaa informaatioprofiiliaan ja tarjota uusia, elintärkeitä palveluja, jotka tuovat lisäarvoa nykyisiin analogisiin tuotteisiin;

Parlamentti huomauttaa, että sektorilta puuttuu tarvittava tuki, jotta se voisi tehdä erityisponnisteluja edustuksensa parantamiseksi ja ollakseen yhteydessä Euroopan unioniin ja kansallisiin päättäjiin.

Parlamentti kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan oikeudellisesti kansalaismedian erillisenä ryhmänä kaupallisten ja julkisten tiedotusvälineiden rinnalla siellä, missä tämä tunnus yhä puuttuu.

Parlamentti pyytää jäsenvaltioilta aktiivisempaa tukea kansalaismedialle tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi.”

Suomessa ei etene edes yhteisöradioiden laillistaminen, vaikka EU on kehottanut jäsenmaitaan tunnustamaan yhteisömedian ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan alaa. Asiaa on kyllä liikenne- ja viestintäministeriössä pohdittu ja ilmeisesti huonoksi ideaksi havaittu. Viestintäyhteisöjen toimintatuki, jota oli pääasiassa jaettu sosiaalialan suurille järjestöille ja pikkusummia joillekin yhteisömedioille – lakkautettiin kokonaan vuonna 2015. Ministeriön hallussa on englanninkielinen asiakirja, jossa on esitelty kuuden valtion – mm. Kanadan, Irlannin ja Etelä-Afrikan medialakien yhteisömedian määrittelyt. Ministeriöllä on kaikki tiedot voidakseen edistää yhteisömedian laillistamista, mutta sillä näyttää olevan aktiivinen halu estää yhteisömedian tunnustaminen Suomessa.

Ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia, näyttää olevan suomalaisen viestintäpolitiikan ongelmatapaus. Poliitikot ja virkamiehet haluavat mieluummin kansalaisten synnyttävän villejä valemedioita ja vihasivustoja kuin tekevät journalistin ohjeisiin pohjautuvaa kriittistä kansalaisjournalismia. Niin paljon johtavat poliitikot, virkamiehet ja valtamedian mahtimiehet ja -naisen pelkäävät oikeaa ruohonjuuritason riippumatonta journalismia, että media-ala vaietaan kuoliaaksi ja estetään sen toimintaedellytykset.

Yhteisömedian laillistaminen lainsäädännössä on olennaista alan tunnettavuuden kannalta, ja siksi että tuolloin voidaan ratkaista alan erityisongelmat, kuten rahoitus esimerkiksi jatkuvan rahankeräysluvan, yhteisörahoituksen tai tilaajamaksujen avulla. Samalla voidaan mainososuus rajoittaa ja tunnustaa yhteisömedia kansalaistoiminnaksi, jota julkinen valta voi tukea. Tällä hetkellä, kun yhteisöradiot toimivat joko tilapäisten radiolupien tai kaupallisten lupien turvin, niitä pidetään vain epäonnistuneina kaupallisina paikallisradioina, vaikka yhteisömedia on oma medialajinsa kaupallisen median ja julkisen palvelu välillä.

Kun yhteisömediaa tunnusteta, se pysyy suurelle yleisölle tuntemattomana, jolloin alan kehittäminen on vaikeaa. Yhdysvalloissakin, jossa yhteisömedia on yleistä ja saa toimintavaransa pääasiassa kansalaisten lahjoituksista, ei-kaupallinen kansalaismedia on laillistettu ja sitä voidaan tukea julkisin varoin. Suomessa on mahdotonta edes pyrkiä luomaan Yhdysvaltain tapaista kansalaisten varoin tuettu yhteisömediaa, koska lainsäädäntö ei salli jatkuvaa rahankeräystä mediatoimintaan. 

 

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yhteisömediaa pidetään ruohonjuuritason julkisena palveluna, jonka kanssa yleisradioyhtiö BBC tekee yhteistyötä. Suomessa sen sijaan tuetaan ja halutaan tukea kaupallista mediaa, samaan aikaan kun Yleisradiosta on tullut kaupallisen median logiikkaa noudattava ääliöpalvelu, josta saa hakemalla hakea julkista palvelua.

Suomen sanan- ja mediavapauden taso on samaa luokkaa kuin Ugandassa, jossa yhteisöradiot toimivat yksinvaltaisesti hallitsevan presidentti Musewenin uhan alla muutaman kaupallisen luvan turvin. Yhteisömedian laillistamisen estäminen Suomessa kertoo vakavasta demokratiavajeesta, kansalaisten viestinnällisten oikeuksien ja sananvapauden kaventamisesta. Se edustaa paljon suurempaa viestintäongelmaa kuin Ylen sipilägate.

Luettavaa:

http://www.muuttoliikkeessa.fi/maureen-karichu-yhteisomedia-integraation-valineena/

http://www.radiorobinhood.fi/audio/yhteisomedia-ajaa-vahemmistojen-asiaa

http://nomerta.net/YhteisomediakirjaNermes2013NomertaSelailukappale.pdf