Kaupallinen media on tukensa ansainnut?

Suomen viestintäpolitiikka on ylipäätään aivan ajopuutoimintaa, joka pohjautuu siihen, että media on bisnestä ja tekniikkaa, paitsi sitten kun viestintäyhtiöillä alkaa mennä huonosti, niin sitten alkavat julkiset tuet juosta "yleisen edun" nimissä.

Kun muualla Euroopassa, kuten Alankomaissa ja Tanskassa lähdettiin 1970-luvulta lähtien selvästi siitä, että tunnustetaan ja tuetaan ei-kaupallista kansalaismediaa, niin Suomessa  on  kyllä pitkä perinne ns. mielipide- ja kulttuurilehtien tunnustamisessa ja tukemisessa, mutta sähköisellä puolella tunnustamista ja tukemista ei ole saatu aikaiseksi, vaikka EU:kin kehottaa jäsenmaitaan laillistamaan yhteisömedian. 1980-luvulla ensin myönnettiin epäkaupallisia radiolupia mainoskieltoineen, mutta ei tukea. Yhteisötelevisiot puolestaan syntyivät 1970-luvulla ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja kokeiluja oli  1980-luvulla mm. Turussa Kylä-TV ja myöhemmin pidempiaikainen teekkaritelevisio Otaniemessä. 1990-luvulla kaikista radioista tuli  lupakäytännössä kaupallisia, joten mitään tarvetta ei valtiovallan mielestä ollut yhteisömediatuelle. Perustelu kaikkien lupien muuttamiseksi kaupallisiksi oli kuulema EU, mikä on ollut aikamoista  EU-potaskaa, koska keskeisissä EU-maissa, kuten Ranska ja Hollanti yhteisöradiot ovat olleet tunnustettuja jo 1970-luvulta.

Tanskassa ja Hollannissa ymmärrettiin, se etteivät paikalliset radiot ja televisiot voi olla kaupallisesti kovin kannattavia ja siksi kaupalliset luvat myönnettiin alunperinkin alueellisina. Suomessa ollaan ajauduttu siihen, että kaikki kaupalliset paikallistelevisiot ovat lopettaneet toimintansa ja kaupalliset radiot ovat ketjuuntuneet "alueellisiksi".

Viimeinen niitti tälle  älyvapaalle ajopuuviestintäpolitiikalle oli digi-digi-sekoilu, jolla saatiin aikaiseksi jo valmiiksi vanhentunutta ja keskeneräistä tekniikkaa edustava DVB-digitelevisio. Yle myi verkkoyhtiö Digitan ulkomaalaisille, saatiin lisää huonolaatuisia kanavia surkealla sisällöllä ja kansa joutui ostamaan laitteita, joita laitetaan ihmiset ostamaan kohta taas uudestaan, kun siirrytään lähivuosina DVB2-standardiin, joka mahdollistaa teräväpiirtolaadun (HD).  Suomalaiset eivät saaneet, eivätkä tule saamaan mitään vuorovaikutteista superdigitelevisiota, niin kuin  digi-huumassa aikoinaan luvattiin.

Digi-kuume on ollut kaupallisessa mediassa yhtä innokasta. Lehdistössä laitettiin nettisivustoja ja -palveluja pystyyn ja sitten ihmeteltiin, miksi kansa lukee lehtensä netistä. Ja nyt sitten itketään, että menee niin huonosti, että  pitäisi saada lehdistötukea useampia kymmeniä miljoonia euroa vuodessa.  Kyllähän yrittäjäriskiin kuuluu se, että pitää pystyä arvioimaan  liiketoimintaympäristön muutokset. Sekä Alma Media että Sanoma ovat tahkonneet rahaa pilvin pimein viimeisten vuosikymmenten  aikana, mutta tulevaisuutta ei ole pystytty näkemään. TEKES on jakanut näille firmoille rahaa digi-digi-hankkeisiin, mutta silti aletaan olemaan kuralla.

Demariministeri Viitanen laittoi demariviestintäekspertin Tuomas  Harpfin selvittämään  lehdistötukea. Tiettävästi kaupalliselle medialle on tulossa usean kymmenen miljoonan tuet.

Jos Viitanen toimisi samalla tarmolla kansalaismedian suhteen, olisi Suomessa yhteisömedia jo lailla tunnustettu ja sille olisi luotu oma tukijärjestelmä.

Näyttää  olevan niin, että Suomessa vain kaupallinen media on tukensa ansainnut.