Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unesco. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unesco. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Yhteisöradio on ensimmäinen oikeasti sosiaalinen media


Radio ja varsinkin yhteisöjen tukeen ja kansalaisjournalismiin sekä osallistumiseen perustuva yhteisöradio on mainio alusta julkiselle keskustelulle. Esimerkiksi Radio Bundelkhand keskisessä Intiassa, Madhya Pardeshin osavaltiossa palvelee alueen maanviljelijöitä. Maailmanlaajuisesti radio on ehdottomasti vaikuttavin tiedotusväline ja todellinen sosiaalinen media. East Anglian yliopiston lehtorin Martin Scottin mukaan radion sosiaalinen puoli aliarvioidaan usein.

Jos päätöksenteko halutaan läpinäkyväksi, jos halutaan monenlaisten näkökulmien vaikuttavan päätöksentekoon, jos halutaan aktivoida heikossa asemassa olevia osallistumaan poliittisiin prosesseihin, silloin osallistava viestintä on olennaista. Yhteisöradio yleensä toteuttaa demokratian ja osallistamisen missiota.



Viime vuosina kun yhä useampi on yhteydessä internetiin, on hämärtynyt radion tärkeä rooli miljardeille ihmisille, erityisesti kehittyvissä maissa. Noin 75 %:lla kehittyvien maiden kansalaisista on mahdollisuus kuunnella radiota, mutta vain 40 %:lla on pääsy verkkomaailmaan. Radio on edullinen tapa välittää tietoa. Yhteisöradion ohjelmia on mahdollista tuottaa pienilläkin vähemmistökielillä ja eri murteilla. Myös lukutaidottomat ymmärtävät puhuttua sanaa ja näkövammaiset voivat kuunnella. Radio pystyy yleensä tavoittamaan myös kaukaisilla seuduilla asuvat.

Yhteisöradion voimasta kertoo se, että esimerkiksi Suomessa yhteisömediaa ei ole määritelty viestintälainsäädännössä eikä sille on tarjolla tukea – toisin kuin kaupalliselle medialle. Monissa valtioissa, erityisesti ns. kehittyvissä maissa ja epädemokraattiset tuulet kohdanneissa Euroopan maissa, kuten Puolassa ja Unkarissa, yhteisöradiot yritetään saada pois radioaalloilta.

Esimerkiksi El Salvadorissa Izcanalin yhteisöradio ja -televisio on joutunut hallituksen tukahduttamistoimenpiteiden kohteeksi. Vaikka viimeksi maaliskuussa 2016 uudistettu medialaki tunnustaa yhteisömedian ja muut ei-kaupalliset radiot ja televisiot, on taajuuksien jakaminen jäänyt puolitiehen. Voimassa oleva huutokauppamenetelmä tekee mahdottomaksi ei-kaupallisten kanavien, kuten yhteisömedian saada taajuuksia. Yhteisöradiot onnistuivat väkikäsien kautta varaamaan itselleen FM-taajuuksia vuonna 2008. Izcanalin yhteisötelevisio toimii kaapeliverkossa. Vuonna 2015 El Salvadorin korkein oikeus linjasi, että yhteisömediaa varten pitäisi olla muita taajuudenjakoperusteita kuin huutokauppa. Tilanne maassa on kuitenkin epäselvä. Taajuuksia on ollut tapana jakaa myös korruptiivisin perustein johtavien poliitikkojen tutuille.


Yhteisöradion sivistyksellisestä voimasta kertoo esimerkiksi se, että Nigerian konfliktin pakolaisiksi ajamille lapsille on tarjolla koulutusta radion välityksellä. Islamistisen Boko Haram on tuhonnut kyliä ja kylvänyt pelkoa 1,3 miljoonan lapsen elämään. YK:n lastenapujärjestö Unicef on aloittanut radiohankkeen kouluttaakseen Lake Chad alueen lapsia. Hanketta tukee Euroopan unioni sekä Kamerunin ja Nigerin hallitukset. Opetusohjelmat on tuotettu eri ikäisiä lapsia varten ranskaksi ja paikallisilla kielillä, kuten kanouri, fulfulde ja hausa. Opetussuunnitelma pitää sisällään myös lastensuojeluasiaa, kuten psykososiaalista tukea, opettajien ohjaamista auttamaan lapsia jakamaan kokemuksiaan ja voittamaan pelkojaan.

Yhteisöradiolla on globaalisti tunnustettu asema. YK-järjestöt Unesco ja Unicef ovat tukeneet yhteisömediaa kehittyvissä maissa osana yhteisöjen täysivaltaistamista, demokratian ja ihmisoikeuksien sekä pienyrittäjyyden edistämistä. Euroopan unioni on tunnustanut, kansalaismedian / yhteisömedian olennaiseksi osaksi eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja median monimuotoisuutta. Suomi sen sijaan haraa viestintäpolitiikassaan EU:n linjauksia ja pohjoismaista mediapolitiikkaa vastaan. #suomi100


Lähteitä:

Radio: the Original Social Media
By Lyndal Rowlands. IPS Feb 13 2017.

Community Stations Fight for Frequencies in El Salvador
By Edgardo Ayala. IPS Feb 27 2017.

Educating Children One Radio Wave at a Time
By Tharanga Yakupitiyage. IPS Jul 19 2017.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Suomi, sananvapaus ja yhteisömedia




Kuten tunnettua Suomen liikenne- ja viestintäministeriön mukaan viestintä on vain teknologiaa ja liiketoimintaa. Viimeksi asia vahvistettiin kaikkien alojen asiantuntijan, ex-pääministeri Esko Aho (kesk.) ministeriölle laatimassa digiliikenne & viestintä -raportissa jossa telekommunikaatio merkitsee viestintää ja henkilöautoilu liikennettä.








Muualla maailmassa, Pohjoismaissa ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Unescossa, Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa arvostetaan ei-kaupallista kansalaismediaa monimuotoisuuden, moniarvoisuuden ja sananvapauden edistäjänä. Siksi yhteisömediaa halutaan tukea sekä kehittyvissä maissa että länsimaissa.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan ”Kansalaismedia Euroopassa” (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä. Päätöslauselmassa todetaan, ”että markkinoihin ja teknologiaan liittyvä kehitys voi sääntelemättömänä johtaa kaupallisten tiedotusvälineiden alalla vaarallisiin keskittymiin ja vaarantaa moniarvoisuuden, demokratian ja kulttuurisen monimuotoisuuden”. Parlamentti ”pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina”.

Euroopan parlamentti huomauttaa, että kansalaismedian pitää olla laadukasta voidakseen hyödyntää mahdollisuutensa ja korostaa, että ilman asianmukaista rahoitusta hyvä laatu ei ole mahdollinen; huomauttaa, että kansalaismedian taloudelliset varat vaihtelevat paljon mutta ovat yleensä melko niukat ja myöntää, että lisärahoitus ja digitaaliset mukautukset voisivat antaa kansalaismedialle mahdollisuuden laajentaa informaatioprofiiliaan ja tarjota uusia, elintärkeitä palveluja, jotka tuovat lisäarvoa nykyisiin analogisiin tuotteisiin;

Parlamentti huomauttaa, että sektorilta puuttuu tarvittava tuki, jotta se voisi tehdä erityisponnisteluja edustuksensa parantamiseksi ja ollakseen yhteydessä Euroopan unioniin ja kansallisiin päättäjiin.

Parlamentti kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan oikeudellisesti kansalaismedian erillisenä ryhmänä kaupallisten ja julkisten tiedotusvälineiden rinnalla siellä, missä tämä tunnus yhä puuttuu.

Parlamentti pyytää jäsenvaltioilta aktiivisempaa tukea kansalaismedialle tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi.”

Suomessa ei etene edes yhteisöradioiden laillistaminen, vaikka EU on kehottanut jäsenmaitaan tunnustamaan yhteisömedian ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan alaa. Asiaa on kyllä liikenne- ja viestintäministeriössä pohdittu ja ilmeisesti huonoksi ideaksi havaittu. Viestintäyhteisöjen toimintatuki, jota oli pääasiassa jaettu sosiaalialan suurille järjestöille ja pikkusummia joillekin yhteisömedioille – lakkautettiin kokonaan vuonna 2015. Ministeriön hallussa on englanninkielinen asiakirja, jossa on esitelty kuuden valtion – mm. Kanadan, Irlannin ja Etelä-Afrikan medialakien yhteisömedian määrittelyt. Ministeriöllä on kaikki tiedot voidakseen edistää yhteisömedian laillistamista, mutta sillä näyttää olevan aktiivinen halu estää yhteisömedian tunnustaminen Suomessa.













Ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia, näyttää olevan suomalaisen viestintäpolitiikan ongelmatapaus. Poliitikot ja virkamiehet haluavat mieluummin kansalaisten synnyttävän villejä valemedioita ja vihasivustoja kuin tekevät journalistin ohjeisiin pohjautuvaa kriittistä kansalaisjournalismia. Niin paljon johtavat poliitikot, virkamiehet ja valtamedian mahtimiehet ja -naisen pelkäävät oikeaa ruohonjuuritason riippumatonta journalismia, että media-ala vaietaan kuoliaaksi ja estetään sen toimintaedellytykset.

Yhteisömedian laillistaminen lainsäädännössä on olennaista alan tunnettavuuden kannalta, ja siksi että tuolloin voidaan ratkaista alan erityisongelmat, kuten rahoitus esimerkiksi jatkuvan rahankeräysluvan, yhteisörahoituksen tai tilaajamaksujen avulla. Samalla voidaan mainososuus rajoittaa ja tunnustaa yhteisömedia kansalaistoiminnaksi, jota julkinen valta voi tukea. Tällä hetkellä, kun yhteisöradiot toimivat joko tilapäisten radiolupien tai kaupallisten lupien turvin, niitä pidetään vain epäonnistuneina kaupallisina paikallisradioina, vaikka yhteisömedia on oma medialajinsa kaupallisen median ja julkisen palvelu välillä.

Kun yhteisömediaa tunnusteta, se pysyy suurelle yleisölle tuntemattomana, jolloin alan kehittäminen on vaikeaa. Yhdysvalloissakin, jossa yhteisömedia on yleistä ja saa toimintavaransa pääasiassa kansalaisten lahjoituksista, ei-kaupallinen kansalaismedia on laillistettu ja sitä voidaan tukea julkisin varoin. Suomessa on mahdotonta edes pyrkiä luomaan Yhdysvaltain tapaista kansalaisten varoin tuettu yhteisömediaa, koska lainsäädäntö ei salli jatkuvaa rahankeräystä mediatoimintaan. 
 


Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yhteisömediaa pidetään ruohonjuuritason julkisena palveluna, jonka kanssa yleisradioyhtiö BBC tekee yhteistyötä. Suomessa sen sijaan tuetaan ja halutaan tukea kaupallista mediaa, samaan aikaan kun Yleisradiosta on tullut kaupallisen median logiikkaa noudattava ääliöpalvelu, josta saa hakemalla hakea julkista palvelua.

Suomen sanan- ja mediavapauden taso on samaa luokkaa kuin Ugandassa, jossa yhteisöradiot toimivat yksinvaltaisesti hallitsevan presidentti Musewenin uhan alla muutaman kaupallisen luvan turvin. Yhteisömedian laillistamisen estäminen Suomessa kertoo vakavasta demokratiavajeesta, kansalaisten viestinnällisten oikeuksien ja sananvapauden kaventamisesta. Se edustaa paljon suurempaa viestintäongelmaa kuin Ylen sipilägate.






Luettavaa:






torstai 7. huhtikuuta 2016

KUTSU KANSALAISJÄRJESTÖILLE


”Kun on sanottavaa, sanokaa se itse!”

Omat radio-ohjelmat viestinnän monipuolistajana netissä ja radiossa


Hyvä kansalaisjärjestön toiminnan johtaja, viestijä ja muu tekijä !

Tervetuloa kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan mahdollisuuksista järjestönne viestinnän monipuolistamiseen, omien radio- ja video-ohjelmien tekemiseen ja lähettämiseen


keskiviikkona 27.4. klo 14.00 paikassa Sushi Forest, Hämeentie 32, Helsinki.


Teillähän on sanottavaa, eikö niin. Järjestön edustajilla on sanottavaa. Jäsenistöllä on. Kohderyhmän ihmisillä on. Mitä jos sanotte sen ääneen? Ja annatte väen sanoa se ääneen.

Radio-ohjelmien tekeminen on nyt teknisesti helppoa. Nauhuri on kevyt, ja liikoja voi karsia tietokoneen ilmaisilla editointiohjelmilla. Ohjelmia voi saattaa kuunneltavaksi omilla nettisivuilla ja podcast-palveluna, YouTubessa tai Periscopessa sekä mm. pääkaupunkiseudulla aidossa ääniyleisradiossa - Lähiradiossa. Ja radio-ohjelmia voi kuunnella mobiilisti, muuallakin kuin autossa.

Lähiradio 100,3 MHz on yhteisö- ja kansalaisradio, jonka kuuluvuusalueella asuu yli miljoona ihmistä Helsingin seudulla. Toiminta-ajatuksenamme on kansalaisjärjestöjen omaehtoisen ohjelmatoiminnan mahdollistaminen, ohjelmien toimitustyön konsultointi ja fasilitointi sekä ohjelma-ajan vuokraus. Tarjoamme koulutusta ja teknistä tukea ohjelmien tekemiseen, äänitykseen, editointiin, nettilevitykseen. Haastatteluja ryhmäkeskusteluja voi tehdä myös studiollamme. Ohjelmiin saa yleensä helposti haastateltavia. Ja me lähetämme ohjelmia kaikkien kuultavaksi. Palvelumme ovat edullisia. Kumppaneillamme on radioasemat Turussa ja Tampereella.

Tilaisuuden ohjelma on seuraava:
klo 13.45 pientä suolaista ja makeaa
klo 14.00 avaus, puheenjohtaja Esa Ylikoski, Kansan Radioliitto
klo 14.10 Yhteisöradiotoiminta maailmalla, Euroopassa, pohjoismaissa ja Suomessa,
tietokirjailija Maarit Nermes
Kysymyksiä, keskustelua
klo 14.40 Lähiradion toiminta ja palvelut, päätoimittaja Seppo Julin
Case-esimerkki, Anne Lampinen, Marko Auer
Kysymyksiä ja keskustelua

Tilaisuuden päätyttyä mahdollisuus keskusteluihin ja tutustumiskäyntiin viereisessä radiostudiossa.
Ilmoittautumiset (tarjoilun vuoksi) sähköpostilla  26.4. mennessä, lahi.radio@kara.inet.fi

Tervetuloa!



Lisätietoja: http://www.kansanradioliitto.fi/sivu?group=28 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Miksi yhteisömedian laillistaminen takkuilee Suomessa?



Suomessa on ollut meneillään ja parhaillaan käynnissä kaikenlaisia osallisuus-, demokratia- ja kansalaisaktiivisuuskampanjoita, joissa valtiovalta vannoo olevansa kansalais- ja perusoikeuksien asialla. Kuitenkaan yhteisöradioiden ja yhteisötelevision laillistaminen ja tukeminen ei etene. 


Suomi painii samassa sarjassa Romanian ja Kreikan kanssa kansalaisten viestinnällisten oikeuksien suhteen. Jotakin perin bresneviläistä on siinä, ettei kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia nähdä merkittävinä niin kuin muissa Pohjoismaissa. Ehkä se kuvastaa suomalaisen demokratian ohuutta, kuten eräs tanskalainen yhteisömedia-aktiivi taannoin totesi.


Kymmenen vuotta sitten demokratia- ja viestinnän tutkijat Hannu Nieminen ja Tom Moring esittivät oikeusministeriön julkaisemasssa Suomen demokratiaindikaattorit -asiakirjassa viestinnällisten oikeuksien indikaattoreiks muiden ohessa sitä, kuinka paljon julkishallinto valtakunnallisella tasolla tulee kansalaisten omaehtoista informaatiota tukevien rakenteiden luomista, kuten lähiradiot ja lähitelevisiot eli yhteisömedia. Toiseksi yhteisömediaa koskevaksi demoktiaindikaattoriksi Moring ja Nieminen ehdottivat kunnallishallinnon toimenpiteitä, kuten kunnan tuki – erityisesti erityisesti marginalisoituja ryhmiä – lähitelevisioviestinnälle, painoviestinnälle sekä verkkoviestintäprojekteille. Mitään ei ole tapahtunut.


Unesco on jo vuodesta 1980 lähtien tukenut ja edistänyt yhteisöradioita. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö on julkaisssut monia yhteisömediaa koskevia kirjoja ja lehtisiä, kuten How To do Community Radio (miten tehdä yhteisöradiota), Unesco Community Radio Handbook (Unescon yhteisradion käsikirja) ja Community Media. A good practice handbook, jossa esitellään yhteisömedioiden hyviä käytäntöjä.

Järjestöllä on oma yhteisömediasivusto, http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/media-development/community-media/ ja yhteisömediavaltuutettu ( engl. UNESCO Chair on Community Media).

Unescon mediakasvatusmateriaalissa (Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals) korostetaan yhteismediatyöpajojen merkitystä ja pidetään yhteisömedia jo sinänsä olennaisena kasvatullisena prosessina, koska siinä tuotetaan ohjelmaa omalle yhteisölle.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan Kansalaismedia Euroopassa (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä ja "pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina". Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa jäsenmaita tunnustamaan kansalaismedian erityisen asema lainsäädännössä, toimilupaehdoissa ja taajuuksien turvaamisessa sekä tukemaan taloudellisesti kansalaismedian toimintaa.

Unescon 70-vuotisjuhliin liittyneessä, yhteisömediapolitiikkaa ja rahoitusta käsittelevässä seminaarissa syksyllä 2015 vahvistettiin taas kerran Unescon ja osallistujien näkemys siitä, että yhteisömedia ( ei-kaupallinen kansalaismedia) tulisi medialainsäädännössä vahvistaa ja kolmannen sektorian ei-kaupalliselle yhteisömedialle tulisi luoda oma julkinen rahoitusmekanismi. Kumpikaan ei ole toteutunut vielä Suomessa, vaikka Suomessa toimii kaupallisin lupien turvin viisi yhteisöradiota ja parikymmentä ei-kaupallista paikallistelevisiota lähinnä ruotsinkielisellä pohjanmaalla.


Mitään ei ole tapahtunut. Oikeusministeriö suhtautuu periaatteessa myönteisesti demokratiaa ja kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia edistävään yhteisömediaan, mutta ei se näytä olevan kovin tärkeää. Opetusministeriö on suhtautunut suhteellisen myönteisesti yhteisömedian toimintaan ja tukenut mm. vieraskielisten radio-ohjelmien tuottamista. Tuki on kuitenkin hankekohtaista. Liikenne- ja viestintäministeriö, LVM puolestaan on jakanut ”viestintäyhteisöjen toimintatuen” pääasiassa suurille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Vuonna 2016 tuki lakkautettiin kokonaan.


LVM:ssä ei yhteisöradioiden laillistaminen edisty, vaikka liki kaksi vuotta sitten Ylen, kaupallisten ja yhteisöradioiden edustajat olivat ensimmäisen kerran yhtä mieltä ministeriössä pidetyssä radioseminaarissa sitä, että ei-kaupalliset yhteisöradioluvat tulisi määritellä. Ministeriön edustajille annettiin esimerkiksi viiden eri valtion medialainsäädännön yhteisömediatekstit, josta suomalaista lakia olisi ollut helppo sorvata, mutta mitään ei tapahdu.

Nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) pitäisi myös Sveitsin kansalaisena tuntea saksankielisen alueen ns. vapaat radiot (saks. freie radio), eli yhteisöradiotoiminta. Markkinaliberaalina hän ilmeisesti tyytyy ministeriön vahvaan näkemykseen siitä, että viestintä on vain bisnestä tai tekniikka.

Niin kauan kun asia on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnassa, on ilmeisesti aivan  turhaa kuvitella, että Suomessakin  alettaisiin noudattaa EU:n Unescon ja oikeusministeriön ehdottamaa viestinnällisten oikeuksien edistämistä.



Lähteitä:


Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisu 2006:1


International Seminar on Community Media Sustainability: Strengthening Policies and Funding 14–15 September 2015



How To do Community Radio  


Unesco Community Radio Handbook (Ed. Colin Fraser and Sonia Restrepo Estrada) http://www.unesco.org/webworld/publications/community_radio_handbook.pdf


Community Media. A good practice handbook ( Compiled and edited by Steve Buckley), http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002150/215097e.pdf


Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals 

perjantai 26. helmikuuta 2016

AMARC: yhteisöradiolla olennainen rooli maailman mediakentässä



Maailman yhteisöradioliitto, AMARC korosti lausunnossaan Maailman radiopäivänä (13.2. 2016), että yhteisöradiolla on merkittävä rooli maailman mediakentässä.

Hätätiloissa ja onnettomuuksissa radio on osoittautunut nopeaksi ja tehokkaaksi tavaksi saavuttaa suuria joukkoja. Tiedonsaanti ja mediaan pääsy ovat entistä kriittisempiä kriisien aikana. Koska yhteisöradiot ovat tiivisti osa paikallisia yhteisöjä ja näitä yhteisöjä palvelevia asemia, niillä on tärkeä rooli rauhoitellessaan kuulijoita, ohjatessaan heitä saatavissa olevien mahdollisuuksien ja voimavarojen pariin sekä luodessaaan dialogia. Yhteisöradiot ovat muutoksen tekijöitä: Ne ovat saavutettavissa, avoimia, heikossa asemassa olevia voimaannuttavia ja monimuotoisia.

”Yhteisöradioasemilla on tärkeä rooli tiedottaessaan kriisitilanteista ja antaessaan ohjeita suojautumista varten. Valtioiden velvollisuus on taata yhteisöradioille reilu osuus FM-spektristä, ja suojata toimittajien ja muiden vaikeissa kenttäolosuhteissa toimivien radioasemien työntekijöiden turvallisuus”, toteaa AMARC:n puheenjohtaja Emmanuel Boutterin.

Vime vuoden aikana yhteisöradiosektoria on kohdannut monet vaikeudet, kuten muuttuva teknologia, toimittajiin kohdistuva väkivalta ja luonnonmullistuksen. AMARC on pyrkinyt parantamaan vaikeuksia kohdanneiden yhteisöradioiden asemaa useiden kumppanuuk- sien ja hankkeiden avulla. Useilla alueilla ja maanosissa on toteutettu koulutusta ja mentorointia yhteisöradioiden toimittajien osaamisen parantamiseksi. Nepalissa puolestaan on käynnissä yhteisöradioiden jälleenrakennus. AMARC on kansainvälisesti konsultoinut paikallisten ja yhteisöradiotoimittajien turvallisuuden puolesta.


AMARC juhli Maailman radiopäivänä yhteisöradion merkitystä sukupuolten tasa-arvon ja tiedon saavutettavuuden edistäjänä. Lisäksi ruohonjuuritason ei-kaupallinen kansalaisradio lisää median monimuotoisuutta ja itsenäisyyttä ja edistää ilmaisuvapautta.


YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön, Unescon nimeämää Maailman radiopäivää (World Radio Day, WRD) vietettiin viidettä kertaa 13.2. 2016.


Sosiaalisessa mediassa: #WRD_AMARC, #WorldRadioDay and #RadioSavesLives.




Lähde:



Lisätietoja ja audioita englanniksi: