MUUALLA MAAILMASSA USKOTAAN YHTEISÖMEDIAAN Suomessa ei edes yhteisöradiolupia

Brasilialainen toimittaja Carlos Castillo johtaa media-alan kehitystä analysoivaa Observatorio da Imprensa -sivustoa. Hän uskoo paikallislehtien ja yhteisömedian merkityksen lisääntymiseen.Internet on niin täynnä tekstejä ja kuvia, että yleisö alkaa menettää kiinnostuksensa, mikä vähentää ilmoitustuloja. Castillon mukaan netin merkitys ansaintatapana vähenee, ja se muuttuu tulevaisuudessa yksilön ja yhteisön välisen vuorovaikutuksen välineeksi.

Brasilia tunnustaa ja tukee yhteisömediaa. YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon mukaan on kuitenkin tarvetta parantaa tulevien toimittajien koulutusta erityisesti yhteismediassa, jotta ihmisoikeusasioita pystytään käsittelemään kattavasti.

Suomessa on keskusteltu yhteisöradioluvista monta vuotta ja kaikki muut alan toimijat paitsi liikenne- ja viestintäministeriö kannattavat yhteisöradiolupia. Kaupallisten radioiden ja julkisen palvelun sekä yhteisöradion edustajat haluaisivat alalle selvyyttä eri lupien myötä. Nykyisin yhteisöradiot joutuvat toimimaa kaupallisilla tai rajoitetuilla määräaikaisilla luvilla.

Suomen LVM vain jatkaa jupinaansa media kilpailukyvystä ja digitalisaatiosta. Euroopan unionin kehotus monipuolistaa mediamaisemaa yhteisömedialla kaikuu ministeriössä kuuroille korville. Kansalaisten viestinnälliset oikeudet ovat ministeriön media-asiantuntijoille aivan tuntematon asia.

Lähteitä:

Paikallisuus nousee Brasilian mediassa

IPS-Journalistiliitto 8.08.2017

http://journalistiliitto.fi/fi/paikallisuus-nousee-brasilian-mediassa/

Media Development in Brazil

http://www.unesco.org/new/en/brasilia/communication-and-information/freedom-of-expression/media-development/

Yhdysvaltalainen mediasäätiö tukee Afrikan yhteisömediaa

Mediabisnesmies ja New Yorkin entinen pormestari Michael R. Bloomberg perusti vuonna 2014 Bloomberg Media Initiative African, Bloombergin Afrikan media-aloitteen. Rahaston tavoitteena on tarjota koulutusta talousjournalismin edistämiseksi, liiketoimintajournalismin ja taloudellisen tiedon edistämiseksi Afrikassa. Tällä pyritään parantamaan avoimuutta, hyvää hallintoa, investointeja ja taloudellista kasvua.

Bloombergin säätiö perusti myöhemmin yhdessä Fordin säätiön (Ford Foundation) kanssa yhteisömediarahaston, Community Media Fundin, CMF:n edistämään kansalaisten pääsyä olennaiseen tietoon. Tavoitteena on tukea taloudellista ja inhimillistä kehitystä paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti sekä yhteisömediaa ja yhteisöjournalismia.

CMF tukee Kenian,Nigerian ja Etelä-Afrikan yhteisömediaa. Välittäjänä toimii Hivos-järjestön Itä-Afrikan toimisto. Säätiö rahoittaa tänä vuonna hankkeita, joilla edistetään avoimuutta ja hyvää hallintoa ja vähemmän onnekkaiden tai marginalisoituneiden yhteisöjen taloudellista lukutaitoa. Rahoitettavat projekti antavat eväitä ns. kansalaisreporttereille, jotka luovat uudenlaista kansalaisjournalismia. Lisäksi säätiö tukee uusien mediasisältöjen ja datan, kuten terveys- ja koulutustietojen, saattamista julkiseen käyttöön.

Bloomberg on suuri taloustietotoimisto, jonka perustajan, Michael Bloombergin säätiö siis tukee yhteisömediaa ja kansalaisjournalismia Afrikassa. Suomessa valtamedia, Yleisradiota myöden, on suhtautunut äärimmäisen kielteisesti yhteisömediaan, jonka se katsoo vaarantavan ”vakavasti otettavan” ja ”ammattimaisen” journalismin. Samaan aikaan yhteisömediaa inhoavat ammattitoimittajat hikoilevat sosiaalisen median villien huhujen ja netin valemedioiden kanssa. Heidän näyttää olevan todella vaikeaa ymmärtää, että toimitettu ei-kaupallinen yhteisömedia, jossa kansalaisia koulutetaan kriittisen journalismiin ja journalististen ohjeiden noudattamiseen, on nimenomaan heidän kumppaninsa ja kannustajansa parempaan journalismiin. Mutta ongelma taitaakin olla se, ettei parempaa ja monipuolisempaan journalismia haluta.

Yleisradio on ollut mukana Mogadishun television kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena ei ole yhteisömedia vaan yleisradiotyyppinen toiminta. Ulkoasianministeriö on ymmärtänyt yhteisömedian merkityksen demokratian ja kehityksen edistäjänä. Liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes ymmärretä, mitä on viestintä tai viestintäpolitiikka, koska kaikki on oligarkki- ja kaveribisnestä ja teknologiaa. Liikemiehet näyttävät ymmärtävän paremmin, mikä merkitys yhteisömedialla ja kansalaisjournalismilla on demokratian ja kehityksen edistämisessä sekä välillisesti liiketoimintamahdollisuuksien parantumisessa.

ps. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei ole laillistanut ei-kaupallista yhteisömediaa. Suomessa ei ole mahdollista hakea edes yhteisöradiolupia, vaikka siitä vallitsi jo muutama vuosi sitten yksimielisyys kaupallisten toimijoiden, Yleisradion ja kaupallisten lupien voimin vaivoin toimivien yhteisöradioiden kesken.

Lähteitä:

Call for Proposals: Community Media Fund 2017

https://scholarshipsandopportunities.wordpress.com/2017/05/03/call-for-proposals-community-media-fund-2017/

https://issuu.com/bloomberglp/docs/690167936_bmia_brochure_issuu?e=23500664/37310468

Community Media Fund. Request for Proposals 2017/2018. https://www.hivos.org/sites/default/files/community_media_fund_rfp_document_-_revised_21apr2017.pdf

Michael R. Bloomberg Launches Bloomberg Media Initiative Africa. Lehdistötiedote.

https://www.bmia.org/

MICHAEL R. BLOOMBERG LAUNCHES BLOOMBERG MEDIA INITIATIVE AFRICA

Bloomberg announces $10 million commitment to support pan-African business and financial journalism and advance transparency, accountability and governance on the continent .February 3,

2014. 

https://www.bbhub.io/classic/sites/11/2014/07/BMIA-Feb-2014-Press-Release.pdf

Suomi, sananvapaus ja yhteisömedia

Kuten tunnettua Suomen liikenne- ja viestintäministeriön mukaan viestintä on vain teknologiaa ja liiketoimintaa. Viimeksi asia vahvistettiin kaikkien alojen asiantuntijan, ex-pääministeri Esko Aho (kesk.) ministeriölle laatimassa digiliikenne & viestintä -raportissa jossa telekommunikaatio merkitsee viestintää ja henkilöautoilu liikennettä.

Muualla maailmassa, Pohjoismaissa ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Unescossa, Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa arvostetaan ei-kaupallista kansalaismediaa monimuotoisuuden, moniarvoisuuden ja sananvapauden edistäjänä. Siksi yhteisömediaa halutaan tukea sekä kehittyvissä maissa että länsimaissa.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan ”Kansalaismedia Euroopassa” (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä. Päätöslauselmassa todetaan, ”että markkinoihin ja teknologiaan liittyvä kehitys voi sääntelemättömänä johtaa kaupallisten tiedotusvälineiden alalla vaarallisiin keskittymiin ja vaarantaa moniarvoisuuden, demokratian ja kulttuurisen monimuotoisuuden”. Parlamentti ”pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina”.

”Euroopan parlamentti huomauttaa, että kansalaismedian pitää olla laadukasta voidakseen hyödyntää mahdollisuutensa ja korostaa, että ilman asianmukaista rahoitusta hyvä laatu ei ole mahdollinen; huomauttaa, että kansalaismedian taloudelliset varat vaihtelevat paljon mutta ovat yleensä melko niukat ja myöntää, että lisärahoitus ja digitaaliset mukautukset voisivat antaa kansalaismedialle mahdollisuuden laajentaa informaatioprofiiliaan ja tarjota uusia, elintärkeitä palveluja, jotka tuovat lisäarvoa nykyisiin analogisiin tuotteisiin;

Parlamentti huomauttaa, että sektorilta puuttuu tarvittava tuki, jotta se voisi tehdä erityisponnisteluja edustuksensa parantamiseksi ja ollakseen yhteydessä Euroopan unioniin ja kansallisiin päättäjiin.

Parlamentti kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan oikeudellisesti kansalaismedian erillisenä ryhmänä kaupallisten ja julkisten tiedotusvälineiden rinnalla siellä, missä tämä tunnus yhä puuttuu.

Parlamentti pyytää jäsenvaltioilta aktiivisempaa tukea kansalaismedialle tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi.”

Suomessa ei etene edes yhteisöradioiden laillistaminen, vaikka EU on kehottanut jäsenmaitaan tunnustamaan yhteisömedian ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan alaa. Asiaa on kyllä liikenne- ja viestintäministeriössä pohdittu ja ilmeisesti huonoksi ideaksi havaittu. Viestintäyhteisöjen toimintatuki, jota oli pääasiassa jaettu sosiaalialan suurille järjestöille ja pikkusummia joillekin yhteisömedioille – lakkautettiin kokonaan vuonna 2015. Ministeriön hallussa on englanninkielinen asiakirja, jossa on esitelty kuuden valtion – mm. Kanadan, Irlannin ja Etelä-Afrikan medialakien yhteisömedian määrittelyt. Ministeriöllä on kaikki tiedot voidakseen edistää yhteisömedian laillistamista, mutta sillä näyttää olevan aktiivinen halu estää yhteisömedian tunnustaminen Suomessa.

Ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia, näyttää olevan suomalaisen viestintäpolitiikan ongelmatapaus. Poliitikot ja virkamiehet haluavat mieluummin kansalaisten synnyttävän villejä valemedioita ja vihasivustoja kuin tekevät journalistin ohjeisiin pohjautuvaa kriittistä kansalaisjournalismia. Niin paljon johtavat poliitikot, virkamiehet ja valtamedian mahtimiehet ja -naisen pelkäävät oikeaa ruohonjuuritason riippumatonta journalismia, että media-ala vaietaan kuoliaaksi ja estetään sen toimintaedellytykset.

Yhteisömedian laillistaminen lainsäädännössä on olennaista alan tunnettavuuden kannalta, ja siksi että tuolloin voidaan ratkaista alan erityisongelmat, kuten rahoitus esimerkiksi jatkuvan rahankeräysluvan, yhteisörahoituksen tai tilaajamaksujen avulla. Samalla voidaan mainososuus rajoittaa ja tunnustaa yhteisömedia kansalaistoiminnaksi, jota julkinen valta voi tukea. Tällä hetkellä, kun yhteisöradiot toimivat joko tilapäisten radiolupien tai kaupallisten lupien turvin, niitä pidetään vain epäonnistuneina kaupallisina paikallisradioina, vaikka yhteisömedia on oma medialajinsa kaupallisen median ja julkisen palvelu välillä.

Kun yhteisömediaa tunnusteta, se pysyy suurelle yleisölle tuntemattomana, jolloin alan kehittäminen on vaikeaa. Yhdysvalloissakin, jossa yhteisömedia on yleistä ja saa toimintavaransa pääasiassa kansalaisten lahjoituksista, ei-kaupallinen kansalaismedia on laillistettu ja sitä voidaan tukea julkisin varoin. Suomessa on mahdotonta edes pyrkiä luomaan Yhdysvaltain tapaista kansalaisten varoin tuettu yhteisömediaa, koska lainsäädäntö ei salli jatkuvaa rahankeräystä mediatoimintaan. 

 

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yhteisömediaa pidetään ruohonjuuritason julkisena palveluna, jonka kanssa yleisradioyhtiö BBC tekee yhteistyötä. Suomessa sen sijaan tuetaan ja halutaan tukea kaupallista mediaa, samaan aikaan kun Yleisradiosta on tullut kaupallisen median logiikkaa noudattava ääliöpalvelu, josta saa hakemalla hakea julkista palvelua.

Suomen sanan- ja mediavapauden taso on samaa luokkaa kuin Ugandassa, jossa yhteisöradiot toimivat yksinvaltaisesti hallitsevan presidentti Musewenin uhan alla muutaman kaupallisen luvan turvin. Yhteisömedian laillistamisen estäminen Suomessa kertoo vakavasta demokratiavajeesta, kansalaisten viestinnällisten oikeuksien ja sananvapauden kaventamisesta. Se edustaa paljon suurempaa viestintäongelmaa kuin Ylen sipilägate.

Luettavaa:

http://www.muuttoliikkeessa.fi/maureen-karichu-yhteisomedia-integraation-valineena/

http://www.radiorobinhood.fi/audio/yhteisomedia-ajaa-vahemmistojen-asiaa

http://nomerta.net/YhteisomediakirjaNermes2013NomertaSelailukappale.pdf

Opiskelija- ja yliopistoradiokonferenssi Lahdessa 6.10.–7.10. 2016

Lahden ammattikorkeakoulun nettiradio LiMu  aloitti toimintansa vuonna 2013.

Mukana toiminnassa on tekniikan, muotoilun ja liiketalouden opiskelijoita. Radiotoiminta ei ole opintoihin kuuluvaa, vaan sitä tehdään vapaaehtoispohjalta. Kanava  on monikielinen , sillä toimittajakuntaan on liittynyt myös Lahdessa opiskelevia opiskelijoita mm. Venäjältä ja  Pakistanista.  Kyseessä on siis yksi yhteisöradiolaji eli opiskelija- tai kampusradio. Opiskelijaradiot ja -televisiot ovat tavallisia muissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa niitä on harvassa.  Vanhin opiskelijaradio ja -televisio Otaniemessä on jo ajettu alas.

On hienoa, että  ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia elää ja  uusia kanavia syntyy, vaikka liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes tiedetä mitä on yhteisömedia.  Ei-kaupallisten radioiden oma yhteisöradiolupa-asia ei etene, vaikka siitä  vallitsi alan yksimielisyys ministeriön seminaarissa jo  kolme vuotta sitten.

 Lahden LiMu  aktivoitunut  kansainvälisen verkostoitumisen saralla  ja järjestää kansainvälisen, englanninkielisen  opiskelija- ja  yliopistoradiokonfenssin Lahdessa  6.10.–7.10. 2016.

1st International Student Radio Conference, ALTERNATIVES2016

The Conference Programme

DAY1: Thursday 6.10.2016 @ Radio and TV Museum of Lahti (Radiomäki, Lahti)

9.00 – 10.00            Coffee and registration

10.00 – 10.30          Welcome and Opening Words (FIN)

10.30 – 11.00          Mr. Rob Quicke (USA), WorldCollegeRadioDay

11.00 – 11.30          Mr. Patrick Quinn, Glasgow Caledonian University (UK)

11.30 – 12.00          Mr. Gilbert Granholm, University of Tampere, Radio Moreeni (FIN)

12.00 – 13.30          Lunch

13.30 – 14.00          Swedish Student Radio Association (SWE)

14.00 – 14.30          Tiziana Cavallo, University of Verona (ITA)

14.30 – 15.15          Coffee and Geocaching challenge

15.15 – 15.45          Ms. Caitlin Magee, ANU Student Media (AU)

15.45 – 16.15          Mr. Joni Heinonen, Radio Host and DJ (FIN)

16.15 – 16.30          Closing remarks

19.00 ->                Networking Dinner

DAY2: Friday 7.10.2016 FellmanniCampus, Lahti University of Applied Sciences (Kirkkokatu 27, Lahti)

8.30 – 9.00            Coffee and registration

9.00 – 9.30            Sum up of Day 1 and the Agenda of Day 2

9.45 – 11.45           Workshops:

a) Bringing Students on Board. Managerial co-ownership of a university funded radio station.
b) Taking International Collaboration to the Next Level.
c) Get REEL with New Students: Recruit, Engage, Equip & Liberate.
d) Evolve or Die: Get out of the Basement, Engage your Community, Support Education
and Play Some Damn Good music…or Else.

12.00 – 12.45          Conclusions of the Workshops

12.45 – 13.00          Final words

13.00 – 14.00          Lunch and Goodbye

Lisätietoja konferenssista: http://www.alternativesradio.com/the-conference-programme/

Lahden konferenssi ei ole ensimmäinen kansainvälinen yhteisömediatapahtuma, mutta ensimmäinen opiskelijaradiokonferenssi Suomessa. Turussa järjestettiin Pohjoismainen yhteisöradiokonferessi 31.10. – 2.11. 2008, jonka pääpuhujana oli  tanskalainen yhteisömedia-asiantuntija,  apulaisprofessori Per Jauert. Linkki Jauertin puheeseen Community Radio and Nordic Democracy. Keynote speech at the Nordic Community Radio Conference  31.10.–2.11. 2008, Turku, Finland: http://sockom.helsinki.fi/commedia/jauert.pdf

Lisätietoja LiMu-radiosta: http://www.limuradio.fi/

Miksi yhteisömedian laillistaminen takkuilee Suomessa?

Suomessa on ollut meneillään ja parhaillaan käynnissä kaikenlaisia osallisuus-, demokratia- ja kansalaisaktiivisuuskampanjoita, joissa valtiovalta vannoo olevansa kansalais- ja perusoikeuksien asialla. Kuitenkaan yhteisöradioiden ja yhteisötelevision laillistaminen ja tukeminen ei etene. 

Suomi painii samassa sarjassa Romanian ja Kreikan kanssa kansalaisten viestinnällisten oikeuksien suhteen. Jotakin perin bresneviläistä on siinä, ettei kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia nähdä merkittävinä niin kuin muissa Pohjoismaissa. Ehkä se kuvastaa suomalaisen demokratian ohuutta, kuten eräs tanskalainen yhteisömedia-aktiivi taannoin totesi.

Kymmenen vuotta sitten demokratia- ja viestinnän tutkijat Hannu Nieminen ja Tom Moring esittivät oikeusministeriön julkaisemasssa Suomen demokratiaindikaattorit -asiakirjassa viestinnällisten oikeuksien indikaattoreiks muiden ohessa sitä, kuinka paljon julkishallinto valtakunnallisella tasolla tulee kansalaisten omaehtoista informaatiota tukevien rakenteiden luomista, kuten lähiradiot ja lähitelevisiot eli yhteisömedia. Toiseksi yhteisömediaa koskevaksi demoktiaindikaattoriksi Moring ja Nieminen ehdottivat kunnallishallinnon toimenpiteitä, kuten kunnan tuki – erityisesti erityisesti marginalisoituja ryhmiä – lähitelevisioviestinnälle, painoviestinnälle sekä verkkoviestintäprojekteille. Mitään ei ole tapahtunut.

Unesco on jo vuodesta 1980 lähtien tukenut ja edistänyt yhteisöradioita. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö on julkaisssut monia yhteisömediaa koskevia kirjoja ja lehtisiä, kuten How To do Community Radio (miten tehdä yhteisöradiota), Unesco Community Radio Handbook (Unescon yhteisradion käsikirja) ja Community Media. A good practice handbook, jossa esitellään yhteisömedioiden hyviä käytäntöjä.

Järjestöllä on oma yhteisömediasivusto, http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/media-development/community-media/ ja yhteisömediavaltuutettu ( engl. UNESCO Chair on Community Media).

Unescon mediakasvatusmateriaalissa (Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals) korostetaan yhteismediatyöpajojen merkitystä ja pidetään yhteisömedia jo sinänsä olennaisena kasvatullisena prosessina, koska siinä tuotetaan ohjelmaa omalle yhteisölle.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan Kansalaismedia Euroopassa (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä ja "pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina". Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa jäsenmaita tunnustamaan kansalaismedian erityisen asema lainsäädännössä, toimilupaehdoissa ja taajuuksien turvaamisessa sekä tukemaan taloudellisesti kansalaismedian toimintaa.

Unescon 70-vuotisjuhliin liittyneessä, yhteisömediapolitiikkaa ja rahoitusta käsittelevässä seminaarissa syksyllä 2015 vahvistettiin taas kerran Unescon ja osallistujien näkemys siitä, että yhteisömedia ( ei-kaupallinen kansalaismedia) tulisi medialainsäädännössä vahvistaa ja kolmannen sektorian ei-kaupalliselle yhteisömedialle tulisi luoda oma julkinen rahoitusmekanismi. Kumpikaan ei ole toteutunut vielä Suomessa, vaikka Suomessa toimii kaupallisin lupien turvin viisi yhteisöradiota ja parikymmentä ei-kaupallista paikallistelevisiota lähinnä ruotsinkielisellä pohjanmaalla.

Mitään ei ole tapahtunut. Oikeusministeriö suhtautuu periaatteessa myönteisesti demokratiaa ja kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia edistävään yhteisömediaan, mutta ei se näytä olevan kovin tärkeää. Opetusministeriö on suhtautunut suhteellisen myönteisesti yhteisömedian toimintaan ja tukenut mm. vieraskielisten radio-ohjelmien tuottamista. Tuki on kuitenkin hankekohtaista. Liikenne- ja viestintäministeriö, LVM puolestaan on jakanut ”viestintäyhteisöjen toimintatuen” pääasiassa suurille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Vuonna 2016 tuki lakkautettiin kokonaan.

LVM:ssä ei yhteisöradioiden laillistaminen edisty, vaikka liki kaksi vuotta sitten Ylen, kaupallisten ja yhteisöradioiden edustajat olivat ensimmäisen kerran yhtä mieltä ministeriössä pidetyssä radioseminaarissa sitä, että ei-kaupalliset yhteisöradioluvat tulisi määritellä. Ministeriön edustajille annettiin esimerkiksi viiden eri valtion medialainsäädännön yhteisömediatekstit, josta suomalaista lakia olisi ollut helppo sorvata, mutta mitään ei tapahdu.

Nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) pitäisi myös Sveitsin kansalaisena tuntea saksankielisen alueen ns. vapaat radiot (saks. freie radio), eli yhteisöradiotoiminta. Markkinaliberaalina hän ilmeisesti tyytyy ministeriön vahvaan näkemykseen siitä, että viestintä on vain bisnestä tai tekniikka.

Niin kauan kun asia on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnassa, on ilmeisesti aivan  turhaa kuvitella, että Suomessakin  alettaisiin noudattaa EU:n Unescon ja oikeusministeriön ehdottamaa viestinnällisten oikeuksien edistämistä.

Lähteitä:

Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisu 2006:1

http://www.abo.fi/fakultet/media/10044/suomendemokratiaindikaattorit.pdf

International Seminar on Community Media Sustainability: Strengthening Policies and Funding 14–15 September 2015

http://www.unesco.org/new/fileadmin/MULTIMEDIA/HQ/CI/CI/pdf/news/community_media_sustainability_recommendations_en.pdf

How To do Community Radio  

http://www.unicef.org/magic/resources/how_to_do_community_radio.pdf

Unesco Community Radio Handbook (Ed. Colin Fraser and Sonia Restrepo Estrada) http://www.unesco.org/webworld/publications/community_radio_handbook.pdf

Community Media. A good practice handbook ( Compiled and edited by Steve Buckley), http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002150/215097e.pdf

Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals 

http://unesdoc.unesco.org/images/0014/001492/149278E.pdf