Yhdysvaltalainen mediasäätiö tukee Afrikan yhteisömediaa

Mediabisnesmies ja New Yorkin entinen pormestari Michael R. Bloomberg perusti vuonna 2014 Bloomberg Media Initiative African, Bloombergin Afrikan media-aloitteen. Rahaston tavoitteena on tarjota koulutusta talousjournalismin edistämiseksi, liiketoimintajournalismin ja taloudellisen tiedon edistämiseksi Afrikassa. Tällä pyritään parantamaan avoimuutta, hyvää hallintoa, investointeja ja taloudellista kasvua.

Bloombergin säätiö perusti myöhemmin yhdessä Fordin säätiön (Ford Foundation) kanssa yhteisömediarahaston, Community Media Fundin, CMF:n edistämään kansalaisten pääsyä olennaiseen tietoon. Tavoitteena on tukea taloudellista ja inhimillistä kehitystä paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti sekä yhteisömediaa ja yhteisöjournalismia.

CMF tukee Kenian,Nigerian ja Etelä-Afrikan yhteisömediaa. Välittäjänä toimii Hivos-järjestön Itä-Afrikan toimisto. Säätiö rahoittaa tänä vuonna hankkeita, joilla edistetään avoimuutta ja hyvää hallintoa ja vähemmän onnekkaiden tai marginalisoituneiden yhteisöjen taloudellista lukutaitoa. Rahoitettavat projekti antavat eväitä ns. kansalaisreporttereille, jotka luovat uudenlaista kansalaisjournalismia. Lisäksi säätiö tukee uusien mediasisältöjen ja datan, kuten terveys- ja koulutustietojen, saattamista julkiseen käyttöön.

Bloomberg on suuri taloustietotoimisto, jonka perustajan, Michael Bloombergin säätiö siis tukee yhteisömediaa ja kansalaisjournalismia Afrikassa. Suomessa valtamedia, Yleisradiota myöden, on suhtautunut äärimmäisen kielteisesti yhteisömediaan, jonka se katsoo vaarantavan ”vakavasti otettavan” ja ”ammattimaisen” journalismin. Samaan aikaan yhteisömediaa inhoavat ammattitoimittajat hikoilevat sosiaalisen median villien huhujen ja netin valemedioiden kanssa. Heidän näyttää olevan todella vaikeaa ymmärtää, että toimitettu ei-kaupallinen yhteisömedia, jossa kansalaisia koulutetaan kriittisen journalismiin ja journalististen ohjeiden noudattamiseen, on nimenomaan heidän kumppaninsa ja kannustajansa parempaan journalismiin. Mutta ongelma taitaakin olla se, ettei parempaa ja monipuolisempaan journalismia haluta.

Yleisradio on ollut mukana Mogadishun television kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena ei ole yhteisömedia vaan yleisradiotyyppinen toiminta. Ulkoasianministeriö on ymmärtänyt yhteisömedian merkityksen demokratian ja kehityksen edistäjänä. Liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes ymmärretä, mitä on viestintä tai viestintäpolitiikka, koska kaikki on oligarkki- ja kaveribisnestä ja teknologiaa. Liikemiehet näyttävät ymmärtävän paremmin, mikä merkitys yhteisömedialla ja kansalaisjournalismilla on demokratian ja kehityksen edistämisessä sekä välillisesti liiketoimintamahdollisuuksien parantumisessa.

ps. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei ole laillistanut ei-kaupallista yhteisömediaa. Suomessa ei ole mahdollista hakea edes yhteisöradiolupia, vaikka siitä vallitsi jo muutama vuosi sitten yksimielisyys kaupallisten toimijoiden, Yleisradion ja kaupallisten lupien voimin vaivoin toimivien yhteisöradioiden kesken.

Lähteitä:

Call for Proposals: Community Media Fund 2017

https://scholarshipsandopportunities.wordpress.com/2017/05/03/call-for-proposals-community-media-fund-2017/

https://issuu.com/bloomberglp/docs/690167936_bmia_brochure_issuu?e=23500664/37310468

Community Media Fund. Request for Proposals 2017/2018. https://www.hivos.org/sites/default/files/community_media_fund_rfp_document_-_revised_21apr2017.pdf

Michael R. Bloomberg Launches Bloomberg Media Initiative Africa. Lehdistötiedote.

https://www.bmia.org/

MICHAEL R. BLOOMBERG LAUNCHES BLOOMBERG MEDIA INITIATIVE AFRICA

Bloomberg announces $10 million commitment to support pan-African business and financial journalism and advance transparency, accountability and governance on the continent .February 3,

2014. 

https://www.bbhub.io/classic/sites/11/2014/07/BMIA-Feb-2014-Press-Release.pdf

Suomi, sananvapaus ja yhteisömedia

Kuten tunnettua Suomen liikenne- ja viestintäministeriön mukaan viestintä on vain teknologiaa ja liiketoimintaa. Viimeksi asia vahvistettiin kaikkien alojen asiantuntijan, ex-pääministeri Esko Aho (kesk.) ministeriölle laatimassa digiliikenne & viestintä -raportissa jossa telekommunikaatio merkitsee viestintää ja henkilöautoilu liikennettä.

Muualla maailmassa, Pohjoismaissa ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Unescossa, Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa arvostetaan ei-kaupallista kansalaismediaa monimuotoisuuden, moniarvoisuuden ja sananvapauden edistäjänä. Siksi yhteisömediaa halutaan tukea sekä kehittyvissä maissa että länsimaissa.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan ”Kansalaismedia Euroopassa” (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä. Päätöslauselmassa todetaan, ”että markkinoihin ja teknologiaan liittyvä kehitys voi sääntelemättömänä johtaa kaupallisten tiedotusvälineiden alalla vaarallisiin keskittymiin ja vaarantaa moniarvoisuuden, demokratian ja kulttuurisen monimuotoisuuden”. Parlamentti ”pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina”.

”Euroopan parlamentti huomauttaa, että kansalaismedian pitää olla laadukasta voidakseen hyödyntää mahdollisuutensa ja korostaa, että ilman asianmukaista rahoitusta hyvä laatu ei ole mahdollinen; huomauttaa, että kansalaismedian taloudelliset varat vaihtelevat paljon mutta ovat yleensä melko niukat ja myöntää, että lisärahoitus ja digitaaliset mukautukset voisivat antaa kansalaismedialle mahdollisuuden laajentaa informaatioprofiiliaan ja tarjota uusia, elintärkeitä palveluja, jotka tuovat lisäarvoa nykyisiin analogisiin tuotteisiin;

Parlamentti huomauttaa, että sektorilta puuttuu tarvittava tuki, jotta se voisi tehdä erityisponnisteluja edustuksensa parantamiseksi ja ollakseen yhteydessä Euroopan unioniin ja kansallisiin päättäjiin.

Parlamentti kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan oikeudellisesti kansalaismedian erillisenä ryhmänä kaupallisten ja julkisten tiedotusvälineiden rinnalla siellä, missä tämä tunnus yhä puuttuu.

Parlamentti pyytää jäsenvaltioilta aktiivisempaa tukea kansalaismedialle tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi.”

Suomessa ei etene edes yhteisöradioiden laillistaminen, vaikka EU on kehottanut jäsenmaitaan tunnustamaan yhteisömedian ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan alaa. Asiaa on kyllä liikenne- ja viestintäministeriössä pohdittu ja ilmeisesti huonoksi ideaksi havaittu. Viestintäyhteisöjen toimintatuki, jota oli pääasiassa jaettu sosiaalialan suurille järjestöille ja pikkusummia joillekin yhteisömedioille – lakkautettiin kokonaan vuonna 2015. Ministeriön hallussa on englanninkielinen asiakirja, jossa on esitelty kuuden valtion – mm. Kanadan, Irlannin ja Etelä-Afrikan medialakien yhteisömedian määrittelyt. Ministeriöllä on kaikki tiedot voidakseen edistää yhteisömedian laillistamista, mutta sillä näyttää olevan aktiivinen halu estää yhteisömedian tunnustaminen Suomessa.

Ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia, näyttää olevan suomalaisen viestintäpolitiikan ongelmatapaus. Poliitikot ja virkamiehet haluavat mieluummin kansalaisten synnyttävän villejä valemedioita ja vihasivustoja kuin tekevät journalistin ohjeisiin pohjautuvaa kriittistä kansalaisjournalismia. Niin paljon johtavat poliitikot, virkamiehet ja valtamedian mahtimiehet ja -naisen pelkäävät oikeaa ruohonjuuritason riippumatonta journalismia, että media-ala vaietaan kuoliaaksi ja estetään sen toimintaedellytykset.

Yhteisömedian laillistaminen lainsäädännössä on olennaista alan tunnettavuuden kannalta, ja siksi että tuolloin voidaan ratkaista alan erityisongelmat, kuten rahoitus esimerkiksi jatkuvan rahankeräysluvan, yhteisörahoituksen tai tilaajamaksujen avulla. Samalla voidaan mainososuus rajoittaa ja tunnustaa yhteisömedia kansalaistoiminnaksi, jota julkinen valta voi tukea. Tällä hetkellä, kun yhteisöradiot toimivat joko tilapäisten radiolupien tai kaupallisten lupien turvin, niitä pidetään vain epäonnistuneina kaupallisina paikallisradioina, vaikka yhteisömedia on oma medialajinsa kaupallisen median ja julkisen palvelu välillä.

Kun yhteisömediaa tunnusteta, se pysyy suurelle yleisölle tuntemattomana, jolloin alan kehittäminen on vaikeaa. Yhdysvalloissakin, jossa yhteisömedia on yleistä ja saa toimintavaransa pääasiassa kansalaisten lahjoituksista, ei-kaupallinen kansalaismedia on laillistettu ja sitä voidaan tukea julkisin varoin. Suomessa on mahdotonta edes pyrkiä luomaan Yhdysvaltain tapaista kansalaisten varoin tuettu yhteisömediaa, koska lainsäädäntö ei salli jatkuvaa rahankeräystä mediatoimintaan. 

 

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yhteisömediaa pidetään ruohonjuuritason julkisena palveluna, jonka kanssa yleisradioyhtiö BBC tekee yhteistyötä. Suomessa sen sijaan tuetaan ja halutaan tukea kaupallista mediaa, samaan aikaan kun Yleisradiosta on tullut kaupallisen median logiikkaa noudattava ääliöpalvelu, josta saa hakemalla hakea julkista palvelua.

Suomen sanan- ja mediavapauden taso on samaa luokkaa kuin Ugandassa, jossa yhteisöradiot toimivat yksinvaltaisesti hallitsevan presidentti Musewenin uhan alla muutaman kaupallisen luvan turvin. Yhteisömedian laillistamisen estäminen Suomessa kertoo vakavasta demokratiavajeesta, kansalaisten viestinnällisten oikeuksien ja sananvapauden kaventamisesta. Se edustaa paljon suurempaa viestintäongelmaa kuin Ylen sipilägate.

Luettavaa:

http://www.muuttoliikkeessa.fi/maureen-karichu-yhteisomedia-integraation-valineena/

http://www.radiorobinhood.fi/audio/yhteisomedia-ajaa-vahemmistojen-asiaa

http://nomerta.net/YhteisomediakirjaNermes2013NomertaSelailukappale.pdf

Suomalaisen Vikesin ja UM:n tukema tansanialainen yhteisöradio Jamii FM aloitti toimintansa

Iloisia uutisia Mtwarasta! Kuuden vuoden väännön jälkeen Jamii FM Radio aloitti varsinaisen ohjelmatoiminnan 5 päivänä syyskuuta kello 9:05 iltapäivällä swahilinaikaa paikallisella taajuudella 90,5 MHz. 

Jamii FM yhteisöradio on perustettu osana osallistuvaa mediahanketta Lindin ja Mtwaran alueilla Etelä-Tansaniassa. Projekti aloitettiin vuonna 2010 ja sitä on tukenut Suomen ulkoasianministeriön kehitysyhteistyöosasto kolme vuotta ja suomalaisten toimittajien kehitysyhteistyösäätiö, Viestintä ja kehitys, VIKES kuuden vuoden ajan. Hankkeen tavoitteena on nostaa julkiseen keskusteluun näiden kahden maaseutualueen asukkaille tärkeitä asioita. Jamii FM on yhteisöradio, joka on suunniteltu yhteisöjä varten ja kertoo yhteisöistä.

Yhteisöradio toimii edistääkseen viestintää ja ajatusten vaihtoa, jakaakseen tietoa ja osaamista sosiaalisista muutoksista ja kestävästä kehityksestä sen kohderyhmille. Jamii FM:n kautta maaseutuyhteisöillä on mahdollisuus ilmaista itseään ja saada äänensä kuuluviin. Mtwarassa sijaitsevaan Naliendelen kylään on hankkeen tuella rakennettu teknisesti korkeatasoinen radioasema. Hankkeen aikana koulutetut nuoret toimittajat ovat raportin mukaan motivoituneita ja osaavia. Paikalliset ihmiset suhtautuvat yhteisömediaan yleensä innostuneesti. Hankkeessa on myös perustettu kyläradioryhmiä tuottamaan haastatteluja radiokanavalle.


Jamii FM:n kuuluvuusalueella asuu noin miljoona ihmistä. Hankkeen arviointiraportin mukaan yhteisöradion tukemista olisi ehdottomasti jatkettava. Lyhyellä aikavälillä tärkeintä olisi edistää Jamii FM:n omaa markkinointia ja varainhankintaa, jotta radiokanava voi jatkossa toimia ilman ulkopuolista hankerahoitusta. Raportti korostaa myös naisten ja vammaisten toimittajien tärkeää roolia ohjelmatuotannossa.         
 



Lisätietoja:

Jamii FM (englanniksi/swaliksi) :

http://jamiifmmtwara.blogspot.fi

Arviointiraportti: Tansanian yhteisömedian tukemista on jatkettava:  

http://vikes.fi/arviointiraportti-tansanian-yhteisomedian-tukemista-on-jatkettava

Hankkeen arviointiraportti (englanniksi):
https://issuu.com/vikesfinland/docs/vikes_evaluation_mtwara_tanzania_14?e=23984271/34121992

Vikesin Facebook sivusto: 

https://www.facebook.com/Vikes.fi/posts/10154593057778933

Opiskelija- ja yliopistoradiokonferenssi Lahdessa 6.10.–7.10. 2016

Lahden ammattikorkeakoulun nettiradio LiMu  aloitti toimintansa vuonna 2013.

Mukana toiminnassa on tekniikan, muotoilun ja liiketalouden opiskelijoita. Radiotoiminta ei ole opintoihin kuuluvaa, vaan sitä tehdään vapaaehtoispohjalta. Kanava  on monikielinen , sillä toimittajakuntaan on liittynyt myös Lahdessa opiskelevia opiskelijoita mm. Venäjältä ja  Pakistanista.  Kyseessä on siis yksi yhteisöradiolaji eli opiskelija- tai kampusradio. Opiskelijaradiot ja -televisiot ovat tavallisia muissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa niitä on harvassa.  Vanhin opiskelijaradio ja -televisio Otaniemessä on jo ajettu alas.

On hienoa, että  ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia elää ja  uusia kanavia syntyy, vaikka liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes tiedetä mitä on yhteisömedia.  Ei-kaupallisten radioiden oma yhteisöradiolupa-asia ei etene, vaikka siitä  vallitsi alan yksimielisyys ministeriön seminaarissa jo  kolme vuotta sitten.

 Lahden LiMu  aktivoitunut  kansainvälisen verkostoitumisen saralla  ja järjestää kansainvälisen, englanninkielisen  opiskelija- ja  yliopistoradiokonfenssin Lahdessa  6.10.–7.10. 2016.

1st International Student Radio Conference, ALTERNATIVES2016

The Conference Programme

DAY1: Thursday 6.10.2016 @ Radio and TV Museum of Lahti (Radiomäki, Lahti)

9.00 – 10.00            Coffee and registration

10.00 – 10.30          Welcome and Opening Words (FIN)

10.30 – 11.00          Mr. Rob Quicke (USA), WorldCollegeRadioDay

11.00 – 11.30          Mr. Patrick Quinn, Glasgow Caledonian University (UK)

11.30 – 12.00          Mr. Gilbert Granholm, University of Tampere, Radio Moreeni (FIN)

12.00 – 13.30          Lunch

13.30 – 14.00          Swedish Student Radio Association (SWE)

14.00 – 14.30          Tiziana Cavallo, University of Verona (ITA)

14.30 – 15.15          Coffee and Geocaching challenge

15.15 – 15.45          Ms. Caitlin Magee, ANU Student Media (AU)

15.45 – 16.15          Mr. Joni Heinonen, Radio Host and DJ (FIN)

16.15 – 16.30          Closing remarks

19.00 ->                Networking Dinner

DAY2: Friday 7.10.2016 FellmanniCampus, Lahti University of Applied Sciences (Kirkkokatu 27, Lahti)

8.30 – 9.00            Coffee and registration

9.00 – 9.30            Sum up of Day 1 and the Agenda of Day 2

9.45 – 11.45           Workshops:

a) Bringing Students on Board. Managerial co-ownership of a university funded radio station.
b) Taking International Collaboration to the Next Level.
c) Get REEL with New Students: Recruit, Engage, Equip & Liberate.
d) Evolve or Die: Get out of the Basement, Engage your Community, Support Education
and Play Some Damn Good music…or Else.

12.00 – 12.45          Conclusions of the Workshops

12.45 – 13.00          Final words

13.00 – 14.00          Lunch and Goodbye

Lisätietoja konferenssista: http://www.alternativesradio.com/the-conference-programme/

Lahden konferenssi ei ole ensimmäinen kansainvälinen yhteisömediatapahtuma, mutta ensimmäinen opiskelijaradiokonferenssi Suomessa. Turussa järjestettiin Pohjoismainen yhteisöradiokonferessi 31.10. – 2.11. 2008, jonka pääpuhujana oli  tanskalainen yhteisömedia-asiantuntija,  apulaisprofessori Per Jauert. Linkki Jauertin puheeseen Community Radio and Nordic Democracy. Keynote speech at the Nordic Community Radio Conference  31.10.–2.11. 2008, Turku, Finland: http://sockom.helsinki.fi/commedia/jauert.pdf

Lisätietoja LiMu-radiosta: http://www.limuradio.fi/

RioOnWatch, yhteisömediaa Riossa: kaupungin puhdistus olympialaisten tapaan

Tulevassa olympiakaupungissa toimii RioOnWatch -niminen englannin- ja portugalinkielinen internetyhteisömedia, jonka tavoitteena on tuoda faveloiden köyhien ja muiden syrjässä valtamediasta olevien yhteisöjen äänen kuuluviin: ”Relatos das favelas cariocas.”

Catalytic Communities (CatComm), yhdysvaltainen Rio de Janeirossa toimiva kansalaisjärjestö aloitti toukokuussa 2010 Rio Olympics Neighborhood Watch (RioOnWatch) -hankkeen ja yhteisömedian, joka harjoittaa Rion olympialaisten ” naapuriseurantaa”. Tavoitteena on tuoda esille faveloiden yhteisöjen ääni Rion olympialaisien varjosta. Ohjelman tavoitteena on myös käydä dialogia valtamedian ja vaihtoehtomedian välillä, jotta faveloiden tilanteesta alueiden asukkaiden osallistumisesta kaupungin toimintaan saataisiin luotettavampi ja oikeampi käsitys.

Vaikka valtamedia on suhtautunut myönteisesti vuodesta 2009 alkaneisiin köyhien slummien, faveloiden, kehittämishankkeisiin, on poliisin ja faveloiden asukkaiden välinen konflikti kiihtynyt. Kaupunki on pahasti jakautunut, eikä köyhiä juuri edes kannusteta käyttämään potentiaaliaan. Köyhillä ja syrjäytyneillä riolaisilla, cariocailla ei ole ollut pääsyä julkisen palvelun mediaan.

RioOnWatchin erityisiä raportointiaiheita ovat ihmisten turvallisuus, megatapahtumat, asumisasiat, kuljetukset, koulutus, terveys, sanitaatio, julkiset työt ja ratkaisut. Sivustolla muun ohella kerrotaan uudesta olympialajista, kaupungin puhdistamisesta.

Rion kaupunginhallitus on käyttänyt viimeisen seitsemän vuoden aikana miljardeja realeja valmiiksi kisaturisteja, kansainvälisiä toimittajia ja urheiluväkeä varten. Maailmanpankin ja C40-ryhmän (maailman megakaupunkien verkosto ilmastonmuutosta vastaan) mukaan valmistelut olisivat parantaneet faveloiden köyhien yhteisöjen tilannetta. Käsitys ei valitettavasti vastaa todellisuutta. Sen sijaan että olisi ratkaistu monimutkaisia kaupungistumisen ja yhteiskunnallisen tilanteen aiheuttamia ongelmia, ne on vain lakaistu maton alle. Kaupungin johto toivoo, että ongelmat pysyvät piilossa olympialaisten ajan.

Kaikkialla Riossa on hankkeita, jotka korostavat puhtautta, urheilijoiden olympiakylää kutsutaan puhtaaksi saareksi ( engl. Pure Island). Sataman läheisyyteen hienostoalueella pyritään poistamaan kaikki historialliset merkit orjuudesta sekä tietenkin siellä asuvat favelan yhteisöt. Faveloita on piilotettu uusien rakennusten taakse. Yksityiset vartiointifirmat siirtävät kodittomia kaupungin suoja-asuntoihin jopa 80 kilometrin päähän Riosta, pois kisaturistien silmistä. Helmikuussa 2016 brasilialaiset julkiset oikeusavustajat ja 25 muuta järjestöjä lähestyivät YK:ta ja ilmoittivat katujen vähemmistöihin kohdistuneista ”epätavallisista pidätyksistä” osana Rion olympialaisten sosiaalista ”hygienisointia”. Tällainen ”katujen ja köyhien” putsaaminen ei ole mitään uutta olympiapiireissä eikä muidenkaan suurempien tapahtumien puitteissa. Suomessa Helsingin 1975 ETYK-kokouksen alla stadin kadut ”siivottiin” kodittomista ja spurguista. 1970-luku oli tietenkin hieman toisenlaista aikaa.

Olympiapiireissä sen sijaan tämän sortin siivoaminen näyttää olevan pikemminkin yleinen käytäntö kuin poikkeus. Esimerkiksi vuoden 1996 Atlantan kesäolympialaisia varten säädettiin laki, jonka mukaan oli laitonta oleskella parkkipaikalla, jos oma auto ollut paikoitettuna siellä. Atlantan satavuotispuisto, joka oli rakennettu olympialaisia varten, oli tiukasti aidattu. Pekingin kesäolympialaisten aikaan 2008 oli vielä vähemmän huolta ihmisoikeuksista, kuten Rio de Janeiron pormestari Eduardo Paes on todennut. Pekingissä ei-toivotut henkilöt yksinkertaisesti siirrettiin pidätyskeskuksiin olympialaisten ajaksi. Kanadan Vancouverin talviolympialaisten aikoihin säädettiin ”suojeluapulaki” (”Assistance to Shelter Act”), jonka turvin poliisi saattoi siirtää kaikki kansalaiset, joiden katsottiin olevan ”vaarassa”. Myös Riossa perustellaan ihmisten siirtoa faveloista pois, kun tilalle halutaan rakentaa jotain muuta. Kansalaisjärjestöaktiivit kutsuvatkin Vancouverista perittyä lakia ja käytäntöä ”olympialaisten oikeuttamaksi kidnappauslaiksi” (”Olympic Kidnapping Act”). Myös Lontoon 2012 olympialaisten olivat puhdistuskisat. Brittein saarilla siivottiin sivuun kunnan vuokra-asujat ja seksityöläiset. Poliisille annettiin erityisvaltuuksia köyhien asuttamassa Itä-Lontoossa. Myös vuoden 2020 olympialaisten isäntäkaupungissa, Tokiossa on jo ryhdytty kaupungin puhdistamiseen. Kodittomat ovat saaneet häädön Meiji Park alueelta, jotta olympiastadion voidaan rakentaa siihen.

Olympiapolitiikkaan kuuluu uusliberalismin parhaiden oppien mukaan julkisten tilojen yksityistäminen. Riossa kaupungin puhdistaminen merkitsee faveloiden ihmisten pakkosiirtoja kodeistaan. Favelat ovat olennainen osa Rion urbaania monikulttuurisuutta, eivätkä pelkästään ongelma-alueita. Mutta olympiakisat ovat isoa bisnestä, eikä brändituotteita myydä paremmalle keskiluokalle, niille pääosin valkoisille kisaturisteille, jotka haluavat nähdä ainakin pinnalta siistiä maisemaa, kotimaasta ja viiden tähden hotelleista tuttua tuotetta.

RioOnWatch on mielenkiintoinen yhteisömediahanke. Nähtäväksi jää jatkuuko sen toiminta Rion olympiakisojen jälkeen.

Lisätietoja englanniksi ja portugaliksi:

http://www.rioonwatch.org/

Yhteisömedia ja journalismin puolueettomuus vaarassa Espanjassa

Viimeisin Kansainvälisen lehdistöinstituutin, International Press Instituten, IPI:n maaraportissa Espanjasta todetaan, että maassa  selviä ongelmia vapaassa tiedonvälityksessä Rapotissa todetaan myös vuoden 2010 audiovisuaalisen lain täytäntöönpanon ongelmat. IPI:n mukaan tilanne vaarantaa yhteisömedian mahdollisuuden  toimia osana moniarvoista media-alaa, koska  yhteisömedialle ei ole laadittu säännöstöä vuoden 2010 lain mukaisesti.

Espanjan hallituksen salainen muistio yhteisömedian ”unohtamisesta” vuoti julkisuuteen jo lokakuussa. Maailman yhteisöradioliitto AMARC on kirjelmöinyt asiasta, jossa muun ohella muistutetaan Espanjan hallitusta siitä, ettei yhteisömedian  tunnustaminen ole vain kansallisen lainsäädännön asia, vaan ihmisoikeussopimuksissa taatun ilmaisunvapauden takaamista.

Kansainvälinen lehdistöinstituutti, IPI  on huolissaan myös Espanjan julkisen palvelun riippumattomuudesta.  Huhtikuussa 2012  hieman valtaantulonsa jälkeen nykyinen hallitus  muutti käytännön niin, ettei tarvita 2/3 enemmistöä eduskunnassa julkisen palvelun  yhtiön  RTVE:n hallituksen nimittämiseen.  Sen jälkeen, kun johtava puolue nimitti kaikki hallituksen jäsenet, on ollut näkyvissä puolueellista journalismia, erityisesti ennen Europarlamenttivaaleja huhtikuussa 2015. Espanjasta myös puuttuu riippumaton viestintävirasto, joka sääntelisi medialupia.

Italian  ja Unkarin lisäksi siis EU-alueelta löytyy muitakin jäsenvaltioita, joilla on vakavia ongelmia media- ja sananvapauden kanssa. Suomessakaan  ei yhteisömediaa ole laillistettu, eikä sitä tueta, vaikka europarlamentti vuonna 2008 ja EU komissio vuonna 2009 kehotti jäsenvaltioita kirjaamaan ei-kaupallisen kansallismedian  viestintälainsäädäntöönsä ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan kolmannen sektorin  viestintää. Liikenne- ja viestintäministeriössä on kyllä pohdittu radion tulevaisuutta ja siinä samalla yhteisöradioiden asemaa. Ministeriössä on periaatteessa suhtauduttu ei-kaupallisen kansalaisradion laillistamiseen myönteisesti, mutta  asia ei tunne etenevän. Ministeri Bernerin luulisi myös Sveitsin kansalaisena tuntevan ei-kaupallisen ns. vapaa radio (saks. Freies  Radio), mutta ideologisista syistä hän jatkanee ministeriön ja edellistenkin hallitusten viestintäpolittista linjaa, jonka mukaan media on vain bisnestä  tai/ja teknologiaa.

Lisätietoja  englanniksi:

http://www.amarceurope.eu/evident-dangers-for-the-free-flow-of-information-in-the-spanish-state/
http://www.amarceurope.eu/un-informe-interno-del-gobierno-de-madrid-sugiere-eliminar-a-los-medios-comunitarios/