Miksi yhteisömedian laillistaminen takkuilee Suomessa?

Suomessa on ollut meneillään ja parhaillaan käynnissä kaikenlaisia osallisuus-, demokratia- ja kansalaisaktiivisuuskampanjoita, joissa valtiovalta vannoo olevansa kansalais- ja perusoikeuksien asialla. Kuitenkaan yhteisöradioiden ja yhteisötelevision laillistaminen ja tukeminen ei etene. 

Suomi painii samassa sarjassa Romanian ja Kreikan kanssa kansalaisten viestinnällisten oikeuksien suhteen. Jotakin perin bresneviläistä on siinä, ettei kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia nähdä merkittävinä niin kuin muissa Pohjoismaissa. Ehkä se kuvastaa suomalaisen demokratian ohuutta, kuten eräs tanskalainen yhteisömedia-aktiivi taannoin totesi.

Kymmenen vuotta sitten demokratia- ja viestinnän tutkijat Hannu Nieminen ja Tom Moring esittivät oikeusministeriön julkaisemasssa Suomen demokratiaindikaattorit -asiakirjassa viestinnällisten oikeuksien indikaattoreiks muiden ohessa sitä, kuinka paljon julkishallinto valtakunnallisella tasolla tulee kansalaisten omaehtoista informaatiota tukevien rakenteiden luomista, kuten lähiradiot ja lähitelevisiot eli yhteisömedia. Toiseksi yhteisömediaa koskevaksi demoktiaindikaattoriksi Moring ja Nieminen ehdottivat kunnallishallinnon toimenpiteitä, kuten kunnan tuki – erityisesti erityisesti marginalisoituja ryhmiä – lähitelevisioviestinnälle, painoviestinnälle sekä verkkoviestintäprojekteille. Mitään ei ole tapahtunut.

Unesco on jo vuodesta 1980 lähtien tukenut ja edistänyt yhteisöradioita. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö on julkaisssut monia yhteisömediaa koskevia kirjoja ja lehtisiä, kuten How To do Community Radio (miten tehdä yhteisöradiota), Unesco Community Radio Handbook (Unescon yhteisradion käsikirja) ja Community Media. A good practice handbook, jossa esitellään yhteisömedioiden hyviä käytäntöjä.

Järjestöllä on oma yhteisömediasivusto, http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/media-development/community-media/ ja yhteisömediavaltuutettu ( engl. UNESCO Chair on Community Media).

Unescon mediakasvatusmateriaalissa (Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals) korostetaan yhteismediatyöpajojen merkitystä ja pidetään yhteisömedia jo sinänsä olennaisena kasvatullisena prosessina, koska siinä tuotetaan ohjelmaa omalle yhteisölle.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan Kansalaismedia Euroopassa (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä ja "pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina". Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa jäsenmaita tunnustamaan kansalaismedian erityisen asema lainsäädännössä, toimilupaehdoissa ja taajuuksien turvaamisessa sekä tukemaan taloudellisesti kansalaismedian toimintaa.

Unescon 70-vuotisjuhliin liittyneessä, yhteisömediapolitiikkaa ja rahoitusta käsittelevässä seminaarissa syksyllä 2015 vahvistettiin taas kerran Unescon ja osallistujien näkemys siitä, että yhteisömedia ( ei-kaupallinen kansalaismedia) tulisi medialainsäädännössä vahvistaa ja kolmannen sektorian ei-kaupalliselle yhteisömedialle tulisi luoda oma julkinen rahoitusmekanismi. Kumpikaan ei ole toteutunut vielä Suomessa, vaikka Suomessa toimii kaupallisin lupien turvin viisi yhteisöradiota ja parikymmentä ei-kaupallista paikallistelevisiota lähinnä ruotsinkielisellä pohjanmaalla.

Mitään ei ole tapahtunut. Oikeusministeriö suhtautuu periaatteessa myönteisesti demokratiaa ja kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia edistävään yhteisömediaan, mutta ei se näytä olevan kovin tärkeää. Opetusministeriö on suhtautunut suhteellisen myönteisesti yhteisömedian toimintaan ja tukenut mm. vieraskielisten radio-ohjelmien tuottamista. Tuki on kuitenkin hankekohtaista. Liikenne- ja viestintäministeriö, LVM puolestaan on jakanut ”viestintäyhteisöjen toimintatuen” pääasiassa suurille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Vuonna 2016 tuki lakkautettiin kokonaan.

LVM:ssä ei yhteisöradioiden laillistaminen edisty, vaikka liki kaksi vuotta sitten Ylen, kaupallisten ja yhteisöradioiden edustajat olivat ensimmäisen kerran yhtä mieltä ministeriössä pidetyssä radioseminaarissa sitä, että ei-kaupalliset yhteisöradioluvat tulisi määritellä. Ministeriön edustajille annettiin esimerkiksi viiden eri valtion medialainsäädännön yhteisömediatekstit, josta suomalaista lakia olisi ollut helppo sorvata, mutta mitään ei tapahdu.

Nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) pitäisi myös Sveitsin kansalaisena tuntea saksankielisen alueen ns. vapaat radiot (saks. freie radio), eli yhteisöradiotoiminta. Markkinaliberaalina hän ilmeisesti tyytyy ministeriön vahvaan näkemykseen siitä, että viestintä on vain bisnestä tai tekniikka.

Niin kauan kun asia on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnassa, on ilmeisesti aivan  turhaa kuvitella, että Suomessakin  alettaisiin noudattaa EU:n Unescon ja oikeusministeriön ehdottamaa viestinnällisten oikeuksien edistämistä.

Lähteitä:

Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisu 2006:1

http://www.abo.fi/fakultet/media/10044/suomendemokratiaindikaattorit.pdf

International Seminar on Community Media Sustainability: Strengthening Policies and Funding 14–15 September 2015

http://www.unesco.org/new/fileadmin/MULTIMEDIA/HQ/CI/CI/pdf/news/community_media_sustainability_recommendations_en.pdf

How To do Community Radio  

http://www.unicef.org/magic/resources/how_to_do_community_radio.pdf

Unesco Community Radio Handbook (Ed. Colin Fraser and Sonia Restrepo Estrada) http://www.unesco.org/webworld/publications/community_radio_handbook.pdf

Community Media. A good practice handbook ( Compiled and edited by Steve Buckley), http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002150/215097e.pdf

Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals 

http://unesdoc.unesco.org/images/0014/001492/149278E.pdf

Yhteisömedia ja journalismin puolueettomuus vaarassa Espanjassa

Viimeisin Kansainvälisen lehdistöinstituutin, International Press Instituten, IPI:n maaraportissa Espanjasta todetaan, että maassa  selviä ongelmia vapaassa tiedonvälityksessä Rapotissa todetaan myös vuoden 2010 audiovisuaalisen lain täytäntöönpanon ongelmat. IPI:n mukaan tilanne vaarantaa yhteisömedian mahdollisuuden  toimia osana moniarvoista media-alaa, koska  yhteisömedialle ei ole laadittu säännöstöä vuoden 2010 lain mukaisesti.

Espanjan hallituksen salainen muistio yhteisömedian ”unohtamisesta” vuoti julkisuuteen jo lokakuussa. Maailman yhteisöradioliitto AMARC on kirjelmöinyt asiasta, jossa muun ohella muistutetaan Espanjan hallitusta siitä, ettei yhteisömedian  tunnustaminen ole vain kansallisen lainsäädännön asia, vaan ihmisoikeussopimuksissa taatun ilmaisunvapauden takaamista.

Kansainvälinen lehdistöinstituutti, IPI  on huolissaan myös Espanjan julkisen palvelun riippumattomuudesta.  Huhtikuussa 2012  hieman valtaantulonsa jälkeen nykyinen hallitus  muutti käytännön niin, ettei tarvita 2/3 enemmistöä eduskunnassa julkisen palvelun  yhtiön  RTVE:n hallituksen nimittämiseen.  Sen jälkeen, kun johtava puolue nimitti kaikki hallituksen jäsenet, on ollut näkyvissä puolueellista journalismia, erityisesti ennen Europarlamenttivaaleja huhtikuussa 2015. Espanjasta myös puuttuu riippumaton viestintävirasto, joka sääntelisi medialupia.

Italian  ja Unkarin lisäksi siis EU-alueelta löytyy muitakin jäsenvaltioita, joilla on vakavia ongelmia media- ja sananvapauden kanssa. Suomessakaan  ei yhteisömediaa ole laillistettu, eikä sitä tueta, vaikka europarlamentti vuonna 2008 ja EU komissio vuonna 2009 kehotti jäsenvaltioita kirjaamaan ei-kaupallisen kansallismedian  viestintälainsäädäntöönsä ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan kolmannen sektorin  viestintää. Liikenne- ja viestintäministeriössä on kyllä pohdittu radion tulevaisuutta ja siinä samalla yhteisöradioiden asemaa. Ministeriössä on periaatteessa suhtauduttu ei-kaupallisen kansalaisradion laillistamiseen myönteisesti, mutta  asia ei tunne etenevän. Ministeri Bernerin luulisi myös Sveitsin kansalaisena tuntevan ei-kaupallisen ns. vapaa radio (saks. Freies  Radio), mutta ideologisista syistä hän jatkanee ministeriön ja edellistenkin hallitusten viestintäpolittista linjaa, jonka mukaan media on vain bisnestä  tai/ja teknologiaa.

Lisätietoja  englanniksi:

http://www.amarceurope.eu/evident-dangers-for-the-free-flow-of-information-in-the-spanish-state/
http://www.amarceurope.eu/un-informe-interno-del-gobierno-de-madrid-sugiere-eliminar-a-los-medios-comunitarios/